Voimamies Helismaa elää

Käsittämättömän tuottelias Reino Helismaa kirjoitti aikanaan tuhansia laulutekstejä niin omalla nimellä kuin nimimerkeillä.

”Ei kukaan pärjää Repelle. Kukaan ei pysty tekemään kuin murto-osan siitä, mitä Repe” Näin ystäväänsä luonnehtii sanoittaja ja säveltäjä Lauri Jauhiainen kirjassa Reino Helismaa – Jätkäpoika ja runoilija.

Työväen Sivistysliitto myöntää seitsemännen Reino Helismaa -palkinnon perjantaina 7. kesäkuuta. Tähän mennessä palkinnon ovat saaneet Veikko Salmi, Jaakko Teppo, Sauvo Puhtila, Martti Syrjä, Heikki Harma ja Heikki Salo. Tänä vuonna voisi tietenkin toivoa, että suomalaisten tekstinikkareiden joukosta olisi jo löytynyt yksi nainen.

Juttutuvan iltamissa Helismaan iskelmäsanoituksia ja -sävellyksiä esittävät Jallukka-orkesteri solisteinaan muun muassa Anna Hanski, Mariko Pajalahti ja Alina Jefremoff. Jälkimmäinen on Anna Hanskin tytär.

– Olen valtavan iloinen, että tyttäreni laulaa konsertissa saman laulun, Minä soitan sulle illalla, jonka isäni, iskelmälaulaja Seppo Hanski levytti, Anna Hanski sanoo.

KAKSI TYÖNARKOMAANIA LÖYSI TOISENSA

Reino Helismaa oli käsittämättömän tuottelias tekstinikkari ja myös taitava säveltäjä, mitä moni ei tule ajatelleeksi. Hän teki tuhansia laulutekstejä, joista noin 1 500 levytettiin. Kauniit melodiat kuten Rakovalkealla sekä Päivänsäde ja menninkäinen ovat Helismaan käsialaa.

Omien laulujensa lisäksi Helismaa teki kymmenittäin elokuvakäsikirjoituksia ja toistasataa radiohupailua sekä näytelmiä, revyitä, jännitysnovelleja ja iskelmäkäännöksiä. Hänen elämäntyönsä oli niin laaja, että tässä on turha pyrkiä edes pintapuoliseen tarkasteluun, pelkkä Wikipedia-artikkelin lukeminen hengästyttää. Onneksi Jukka Pennanen ja Kyösti Mutkala tekivät hänestä ansiokkaan elämäkerran Reino Helismaa – Jätkäpoika ja runoilija (WSOY 1994). Helismaan poika, toimittaja Markku Helismaa julkaisi myös kirjan, jossa muistelee perheen elämää Helsingin Puistolassa, ja kirjastohaulla Helismaa-nimellä löytyy valtavasti nimikkeitä.

Ennen kuin Reino Helismaa ryhtyi Musiikki Fazerille kuukausipalkkaiseksi sanoittajaksi, hän työskenteli muun muassa konelatojana. Latoessaan romaaneja, tietokirjoja ja väitöskirjoja hän myös luki ne ja omaksui laajan yleissivistyksen, josta oli apua tietokilpailuharrastuksessa. Markku Helismaan mukaan Reino luki muutenkin kaiken mitä eteensä sai, etenkin runoutta.

Kirjoittajana oikeakielisyys, rytmi, rikas sanavarasto, puhtaat riimit sekä aina omat ja alkuperäiset kielikuvat olivat ehdotonta Helismaata. Kun hän ja säveltäjä Toivo Kärki tutustuivat, kaksi nopeaa ja kärsimätöntä työnarkomaania löysi toisensa. Kärki toimi Musiikki Fazerilla tuotantopäällikkönä ja oli tiukka esimies. Hänen vaikutuksestaan Helismaan laulutekstien rytmitys tarkentui entisestään.

SATOJA KISÄLLILAULUJA ERI NIMIMERKEILLÄ

Reino Helismaan muu tuotanto on hyvin tallessa ja dokumentoitu, mutta hän teki lisäksi valtavia määriä kisällilauluja paitsi omalla nimellään, myös lukuisilla, joskus jopa kertakäyttöisillä, nimimerkeillä. Niistä suuri osa on iäksi kadonnut, koska niiden tilaajat eivät ole säilyttäneet arkistoaan. Työväenmusiikin tutkijan Tipi Tuovisen blogiotsikko Älä polta mummon kenkälaatikkoa vetoaakin liian innokkaisiin siivoojiin ja pesänselvittäjiin muistuttamalla, että kulttuuriperintöä ei saa tuhoamisen jälkeen takaisin.

Valmistelemaansa Kisällilaulusta kertovaa tietokirjaa varten Tuovinen on kerännyt talteen tuhansia laulutekstejä ja haastatellut tärkeimmät elossa olevista entisistä kisällilaulajista.

Kisällilaulu määritellään päivänpolitiikkaan ja ajankohtaisiin uutistapahtumiin humoristisesti kantaa ottavaksi kansanomaiseksi pilkkalauluksi. Tuovisen mukaan suurin osa kisällilauluista oli kuitenkin epäpoliittisia. Ne oli usein tehty tilauksesta jonkun teeman ympärille, esimerkiksi vapaapalokunnan vuosijuhlaan tai koululuokan kronikkaan.

– Ryhdyttyäni keräämään Helismaan kisällilauluja vuonna 2016 niitä alkoi punkea vastaan joka puolelta Suomea, Tuovinen kertoo.

Nimimerkillä tehtyjä tekstejä on usein vaikea todistaa Helismaan tekemiksi, vaikka varmuus olisi lähes sataprosenttinen. Tuovinen tietää varmasti Helismaan tekemiksi noin 60 kisällilaulua, mutta uskoo niitä olevan satoja. Helismaa suolsi 1950-luvun kisällilaulubuumin aikana jatkuvasti tekstejä Suomessa toimiville noin 800 kisälliryhmälle.

Nimimerkki oli tarpeen monesta syystä. Helismaa sai Työväen Ohjelmapalvelussa palkkaa teksteistään, joita teki lähinnä sosialidemokraattisten lauluryhmien, SDP:n jäsenjärjestöjen, ammattiyhdistysliikkeen ja E-osuuskauppaliikkeen tarpeisiin. Tekstejä syntyi niin paljon, että olisi näyttänyt hölmöltä, jos jokaisen perässä olisi lukenut sama nimi.

Tekstejä tilasivat myös Suomen Kansan Demokraattisen Liiton SKDL:n yhteydessä toimineet ohjelmanjärjestäjät. Ensimmäinen tilaus oli tunnusteleva, koska kirjoittajan sos.dem. tausta tiedettiin. Vastaus oli kuitenkin vain: ”Mihin säveleen ja mistä aiheesta?”.

Demariteksteissä Helismaa saattoi pottuilla kommunisteille sanomalla Hertta Kuusista ”skodeleffien punahilkaksi”. Kekkosta Helismaa haukkui mielellään ihan pyytämättäkin. Kommunisteille tekemissään teksteissä hän taas sujuvasti kritisoi K.A. Fagerholmia. Jälkimmäiset oli tehty nimimerkillä turvallisuussyistä:

– Vuonna 1950 oli viimeinen oikeudenkäynti, jossa kuopiolainen kisälliryhmä tuomittiin sakkoihin sen mollattua lauluissaan poliisikuntaa ja Suomen hallitusta. Helismaa tiesi, että Hertta Kuusisen arvostelu oli laillista, mutta pääministeri Fagerholmin haukkumisesta voi joutua käräjille, Tuovinen sanoo.

”ISÄLLÄ OLI AINA AIKAA LAPSILLE”

Poikansa Markun mukaan Reino Helismaa oli tarkka kielestä myös kotona. Koska Alias-peliä ei ollut vielä keksitty, hän pelasi lasten kanssa itse keksimäänsä sanakisaa.  Isä antoi sanan, ja lasten piti keksiä samoista kirjaimista kymmenessä minuutissa mahdollisimman monta sanaa.

– Isä lähti Fazerille töihin jo aamukuudeksi ja oli kotona aina, kun palasimme koulusta. Hänellä oli aina aikaa lapsille. Mutta jos häneltä kysyi, miten vanha Markku on, tai millä luokalla hän on, ei isä olisi tiennyt, Markku Helismaa kertoo.

Sekä Reino että Lempi Helismaa toimivat aktiivisesti Martta-yhdistyksessä, jolla oli toimitilat lähellä Puistolan-kotia. Marttailu näkyi kotona ruoissa.

– Meillä oli aina parhaat ruoat. Suosikkini oli kaalikääryleet, joita teen itsekin syksyisin.

Reino ja Lempi Helismaan lapsista vanhin, vuonna 1937 syntynyt Arto, on jo kuollut. Kaksi vuotta myöhemmin syntynyt Satu, nykyisin Kiurunen, asuu Puistolassa isänsä mukaan nimetyn tien varressa. Markku Helismaa syntyi vuonna 1945.

Perhe asui Puistolassa kauniissa funkkistalossa. Reino Helismaa kuului muiden puistolalaismiesten kanssa Rakentajayhdistykseen, vaikka oli varsin epäkäytännöllinen.

– Jos isä otti kirveen käteen, äiti soitti ambulanssin varmuuden vuoksi, Markku Helismaa sanoo virnuillen.

Tiina Pelkonen

Kuva: Ylen arkisto

Reino Helismaa -sanoittajapalkinto luovutetaan seitsemättä kertaa tunnetulle suomalaiselle sanoittajalle perjantaina 7. kesäkuuta 2019 kello 15 ravintola Juttutuvassa, Säästöpankinranta 6, Helsinki.