Voiko muovin korvata?

Einesruoat, take away -annokset, kosmetiikka – ovatko näiden tuotteiden muovipakkaukset välttämättömiä, kysyy tutkimusprofessori Ali Harlin VTT:ltä.

Kaikesta muovista 70–80 prosenttia on kertakäyttöistä, ja suurin osa siitä pakkausmuovia. Kun muovin haitoista puhutaan, tarkoitetaan yleensä kertakäyttöisiä tai lyhytikäisiä pakkausmuoveja.

Maailman roskaantuminen on paitsi kuluttajien, myös muovin tuottajien vastuulla. Moni on yksinkertaistanut asian niin, että kielletään muovi. Lähes kaikki muovi voidaan jollain tavalla korvata, mutta se ei välttämättä ole järkevää.

– Korvaava tuote voi olla ympäristölle muovia haitallisempi, tai sen valmistaminen kuluttaa enemmän luonnonvaroja kuin muovin valmistaminen, Ali Harlin sanoo.

Muovi on lähes korvaamaton materiaali esimerkiksi sähkön eristämisessä, jäteveden käsittelyssä, viemäriputkistoissa ja höyrynsulussa sekä monissa asumiseen ja liikkumiseen liittyvissä tarkoituksissa.

– Ilman muovia nykyaikainen inframme käytännössä luhistuisi. Nämä niin sanotut tekniset muovit muodostavat kaikesta muovintuotannosta 20–30 prosenttia. Niille ei ole järkevää vaihtoehtoa, Harlin sanoo.

MUOVITUOTANNON VOLYYMI ON VALTAVA

Ali Harlin opiskeli teknistä kemiaa ja väitteli polymeeriteknologiasta. Hän sanoo syyllistyneensä 60 miljoonan muovitonnin tuotantoon ennen kuin päätyi akateemiselle uralle kuitu- ja biomateriaalien pariin. Nyt hän työskentelee VTT:llä muovia korvaavien selluinnovaatioiden parissa. Ne voivat joskus vähentää muovijätteen määrää ja niitä voidaan tuottaa energiatehokkaasti.

Nykyisen muoviteollisuuden korvaaminen teollisuudella, joka käyttää biohajoavaa raaka-ainetta, on kuitenkin valtava urakka. Maailmassa tuotetaan muovia noin 350 miljoonaa tonnia vuodessa eli volyymi on valtava.

Voisiko nykyiset muovitehtaat muuttaa käyttämään raaka-aineenaan öljyn sijasta biopohjaisia eli uusiutuvia materiaaleja kuten viinan valmistuksen sivutuotetta biodieseliä tai sokeriruokoa? Uusiutuvan materiaalin käyttö olisi mielekästä bisneslogiikan ja hiilijalanjäljen pienentämisen kannalta.

Mutta biopohjainen on eri asia kuin biohajoava.

– Sokeriruo´osta tehty polyeteeni aiheuttaa saman mikromuoviongelman kuin öljypohjainen muovi, Harlin sanoo.

Jos taas korvattaisiin pakkausmateriaalina käytetty öljypohjainen muovi biohajoavasta raaka-aineesta tehdyllä muovilla, pitäisi rakentaa kokonaan uusia tehdaskombinaatteja.

– Muovitehtaan valmistumiseen menee yli kolme vuotta, ja hintalappu on miljardi. On vaikea löytää rahoittajaa massiiviselle hankkeelle, jonka tuotosta ei voi olla varma.

Harlin ottaa esimerkiksi yhdysvaltalaisen Natureworksin, joka alkoi vuonna 1989 kehittää sokerista biohajoavaa polymaitohappomuovia. Nyt heidän ruiskupuristusmateriaalistaan tehdään rasioita, kalvoja ja tekstiilikuituja. Maailmassa on vain kolme merkittävää vastaavaa tuotantolaitosta, niistä kaksi Natureworksin.

– He ovat yrittäneet saada tuotteitaan markkinoille todella isoilla hartioilla yli 25 vuotta. Suurta läpimurtoa ei ole tapahtunut. Syynä lienee hinta, ja hintaan vaikuttaa volyymi. Se on muna-kana-ongelma, Harlin tiivistää.

Muoviteollisuus on eri asia kuin muovituoteteollisuus. Jälkimmäinen ei paljon vaadi.

– Sehän on muovin suosion salaisuus, että pienistä pelleteistä voi tehdä sulattamisen jälkeen mitä vain vaikka autotallin perukoilla.

TOIVO EU:SSA, NUORISSA JA KULUTTAJISSA

Kaikki Suomen kierrätysmuovi päätyy Fortumin Riihimäen laitokselle, jossa eri muovilaadut erotellaan koneellisesti. Sen jälkeen muovi pestään, sulatetaan, pilkotaan ja jäähdytetään. Näin syntyneet pelletit pakataan ja myydään muovituotteiden valmistajille, jotka tekevät pelleteistä muun muassa kauppojen muovikasseja, rakennusmateriaaleja ja kestokulutushyödykkeitä.

Myös kovaa muovia, esimerkiksi astioita, voisi kierrättää, mutta niiden valmistajat eivät ole mukana kierrätyksessä maksamassa sen kuluja. Muovin koneellinen lajittelu ei nimittäin ole halpaa eikä hiilineutraalia.

Sen saisi halvemmaksi, jos muovipakkaukset suunniteltaisiin helpommin kierrätettäviksi. Mutta se, millaisiin kuoriin esimerkiksi elintarvike- ja kosmetiikkatuotteet pakataan, päätetään elintarvike- ja kosmetiikkateollisuudessa, ei pakkausteollisuudessa.

Tähän väliin tarvittaisiin siis vähän säätelyä. Sirpa Hertell kuuluu EU:n alueiden komiteaan, joka pitää huolta EU-päätösten kunta- ja paikallistason vaikutuksista. Hän on antanut lausunnon kertakäyttöisten muovituotteiden vähentämiseen tähtäävästä EU-direktiivistä.

– Muoviongelma on hyvin erilainen eri maissa. Suomessa 90 prosenttia muovipulloista kierrätetään eli suunnilleen saman verran kuin muissakin Pohjoismaissa. Pullopanttijärjestelmäämme jaksetaan hämmästellä eteläisemmissä EU-maissa, joissa myös pullotettua vettä käytetään paljon enemmän kuin meillä, Hertell kertoo.

Merten muovijätteistä 70 prosenttia on hylättyjä kalastusvälineitä. On yllättävää, että pumpulipuikot muodostavat edelleen ison osan muoviroskasta kertakäyttöastioiden, ilmapallojen tikkujen, ruokapakkausten, kuppien, pullojen, tupakantumppien ja muovikassien kanssa.

Hertell on huolissaan muovin päätymisestä paitsi vesistöihin, myös maaperään. Yhdyskuntajätelietettä käytetään maanrakennukseen, ja sen kautta mikromuovia voi päätyä pohjavesiin.

– Lisäksi ilmastonmuutoksen seurauksena rankkasateet ja tulvat lisääntyvät, ja hulevesien myötä suuria määriä roskaa päätyy vesistöihin.

Mitä EU voi tehdä? Muovi voitaisiin kieltää joissakin pakkauksissa, joissa se on korvattavissa. Muovin kulutusta voisi pyrkiä vähentämään ja velvoittaa muovin tuottajat osallistumaan jätteenkäsittelykustannuksiin. Muovituotteiden merkintöjä voisi myös selventää.

Hertell asettaa toivonsa koulutukseen ja uuteen sukupolveen, joka ei enää roskaa ympäristöä ja opettaa vanhempansakin kierrättämään. Kun kierrätystä helpotetaan, se yleistyy. Avuksi tulee teknologia: robotit voi opettaa tunnistamaan eri muovilaatuja.

– Esitys muovisten pumpulipuikkojen ja mehupillien kieltämisestä tehtiin kuluttajien aloitteesta. Kuluttajien kannattaa aktivoitua vaatimaan myös esimerkiksi kosmetiikan mikromuovien ja hankalasti kierrätettävien tuotteiden kieltämistä.

Tiina Pelkonen
Kuva: Istockphoto