Vieläkö tarvitaan Yleä sivistämään kansaa?

Moniäänisellä ja riippumattomalla Yleisradiolla on vahva kannatus, mutta siihen kohdistuu edelleen kovia paineita kahdelta taholta. Onko Ylellä enää kansansivistyksellistä tehtävää?

Kun Yleisradio perustettiin 1926, toiminnan lähtökohdaksi asetettiin “kansansivistyksen edistäminen, hyödyllisten tiedonantojen toimittaminen ja viattoman ajanvietteen hankkiminen”.

Siitä alkoi näihin päiviin jatkunut kiivas keskustelu ohjelmiston oikeasta tasapainosta ja Ylen roolista suomalaisessa yhteiskunnassa.

Sodan jälkeen pääjohtaja Hella Wuolijoen mielestä radiossa soitettiin liikaa iskelmiä asiaohjelmien kustannuksella. Eino S. Revon kaudella nuoret vasemmistoradikaalit pääsivät tekemään ohjelmia, jotka kuohuttivat vanhoillisia piirejä.

Viime vuosina on keskusteltu siitä, voiko julkisin varoin kustannettu viestintäyhtiö kilpailla viihde- ja urheilutarjonnassa kaupallisen median kanssa vai pitäisikö sen keskittyä perustehtäviinsä.

SIVISTYS TARKOITTAA MONIÄÄNISYYTTÄ

Onko Ylellä vielä kansansivistyksellistä tehtävää ja jos on, mitä se tarkoittaa käytännössä?

Journalisti-lehden päätoimittaja Maria Petterssonin mielestä se on ennen muuta kansanvallan, yhdenvertaisuuden ja kulttuurisen moninaisuuden edistämistä. Nämä asiat on kirjattu myös Yleisradiota koskevaan lakiin.

– Jotta Yle voi turvata kansanvallan, sen tulee esittää Suomi sellaisena kuin se tosiasiassa on. Ylen täytyy kuunnella erilaisia ryhmiä ja välittää niiden viestejä toisilleen. Lisäksi kansalaisille on kerrottava, millaiset tahot ja voimat heidän elämäänsä vaikuttavat, Pettersson tiivistää.

Pettersson toivoo, että Yleisradion ohjelmatarjonta erilaisille vähemmistö- ja erityisryhmille olisi nykyistä laajempi.

– Kaupallisista toimijoista poiketen Ylellä on mahdollisuus – ja velvollisuus – tehdä myös sellaista, mikä ei ole mainostajille kiinnostavaa.

Petterssonin mielestä Yle voisi seuraavaksi miettiä, palveleeko se tasapuolisesti eri taustoista peräisin olevia suomalaisia: ihmisiä, joilla on erilaiset koulutus- ja tulotasot, eri-ikäisiä suomalaisia tai vaikkapa suomalaisia, joiden kielitaidon taso vaihtelee.

– Yleisradion pitää olla etunenässä pitämässä huolta siitä, että erilaiset Suomessa asuvat ihmiset tulevat nähdyiksi ja huomioiduiksi. Se on sivistyksen ydin.

PAINEITA KAHDELTA SUUNNALTA

Myös mediatutkija ja sukupuolentutkimuksen professori Anu Koivunen kannattaa laaja-alaista yleisradioyhtiötä.

– Ylen on haettava oikeutuksensa sitä, että se puhuttelee mahdollisimman laajaa yleisöä ja mahdollisimman moni kokee sen relevantiksi ja tärkeäksi.

Koivunen huomauttaa, että Yle on historiansa aikana sitoutunut moniarvoiseen demokratia-ajatteluun. Nyt oikeistopopulistit arvostelevat kuitenkin mediaa ajatustensa tukahduttamisesta. He syyttävät Yleisradiota ”vihervasemmistolaisen” ideologian levittämisestä.

– Edellisen hallituksen kaudella elettiin Ylen vaaran vuosia. Jos hallitus olisi saanut päättää, Ylen tehtäviä olisi karsittu ja budjettia kavennettu vieläkin enemmän. Eduskunnasta löytynyt parlamentaarinen konsensus pelasti kuitenkin suuremmilta leikkauksilta.

Yleisradiolakia muutettiin edellisen kerran vuonna 2017. Lain sanamuodoista monimuotoisuuden edistämisessä käytiin kova kädenvääntö, mutta Yleisradiolle annetut tehtävät ja ohjelmatoiminnan suuntaviivat pysyivät pitkälti ennallaan.

Anu Koivusen mielestä pahimmat uhkakuvat Ylen näivettämisestä näyttävät nyt hälvenneen, mutta paineita tulee edelleen kahdelta suunnalta.

– Toisaalta tulevat markkinaliberalismista kumpuavat ajatukset, joiden mukaan Yleisradion tulisi keskittyä ydintoimintaansa ja ohjelmiin, joita ei ole kaupallisesti kannattavaa tuottaa. Näin vapautettaisiin tilaa kaupallisille toimijoille.

Toinen ja vieläkin suurempi uhka tulee Koivusen mielestä poliittisen ilmapiirin muutoksesta ja suhtautumisesta riippumattomiin yleisradioyhtiöihin.

– Puolan ja Unkarin kaltaiset maat ovat oma lukunsa, mutta myös Tanskassa oikeistopopulistit ja -liberaalit onnistuivat viemään läpi paikallisen yleisradioyhtiön tehtävien ja rahoituksen leikkaukset.

YLEISRADIOKAAN EI OLE SUOJASSA

Muualla Euroopassa palomuurit yleisradioyhtiöiden ympärillä ovat osoittautuneet heikoiksi, eikä Suomenkaan lainsäädäntö anna Koivusen mukaan riittävää suojaa Yleisradiolle. Toistaiseksi myrskyn pitää kuitenkin loitolla eduskunnasta löytyvä konsensus.

– Uusi hallitus on myönteinen Yleisradiolle. Sen vastapainona on kuitenkin oppositio, jossa ovat kaikkein Yle-kriittisimmät voimat. Samoja kovia äänenpainoja kuullaan todennäköisesti jatkossakin.

Maria Pettersson muistuttaa, että Yleisradio on ollut kautta aikojen valtaa pitävien hampaissa. Hänen mielestään viime vuosina hyökkäykset Ylen riippumattomuutta vastaan ovat olleet kuitenkin poikkeuksellisia.

Hyvä esimerkki oli pääministeri Juha Sipilän raju reaktio taannoista Terrafame-uutisointia vastaan.

– Kaikki poliitikot eivät ymmärrä, että heistä kirjoitetaan joskus epämiellyttävästi ja että se on kansanvallan vahvistamista. Jos yksittäisen kansanedustajan ja kansanvallan etu ovat keskenään ristiriidassa, Yleisradion pitää olla luonnollisesti jatkossakin aina kansanvallan puolella.

Matti Remes
Kuva: Istockphoto