Turun Varissuo on Suomen maahanmuuttajavaltaisin lähiö, jossa on hyvät palvelut: sosiaalikeskus, terveyskeskus ja lähiöpoliisi ja nämä tahot tekevät tiiviisti yhteistyötä.
Ulkopuolisuus ajaa väkivaltaan
Lähiöistä ei saa viedä palveluita, muuten Ruotsista tutut jengiväkivaltaisuudet ja turhautuminen voivat saada yhä enemmän sijaa myös Suomesta.
Lähiöistä ei saa viedä palveluita, muuten Ruotsista tutut jengiväkivaltaisuudet ja turhautuminen voivat saada yhä enemmän sijaa myös Suomesta.
Ruotsin vaalitulos puhuttaa, kun yli miljoona ruotsalaista äänesti maahanmuuttovastaisuudesta tunnettuja ruotsindemokraatteja.
– Tietyssä mielessä Ruotsista tuli nyt normaali. Tähän asti uusnationalistisen puolueen kannatus on Ruotsissa ollut varsin alhainen. Nyt se on suurin piirtein samalla tasolla kuin mitä se on vastaavissa pohjoisen Länsi-Euroopan maissa, Helsingin kaupungin kansliassa erikoistutkijana työskentelevä Pasi Saukkonen sanoo.
Alankomaissa tapahtui samantyyppinen nationalismin nousu 2000-alussa.
– Suomessa vuonna 2011 Perussuomalaiset onnistui saamaan sen kannatuksen, mitä tämän tyyppisillä puolueilla ylipäätään on.
JUURET SYVÄLLÄ HISTORIASSA
Syinä maahanmuuttovastaisuuden nousuun Ruotsissa pidetään jengiväkivaltaisuuksia, kuten Göteborgin autopaloja vaalien alla, integraation ongelmia, maahanmuuttajien korkeaa työttömyyttä, mutta myös vuosien 2015–2016 pakolaiskriisiä.
Voidakseen ymmärtää nykyongelmia, pitää tutkia historiaa. Siirtolaisinstituutin dosentti Ismo Söderling kertoo miksi.
– Aina 1950-luvulta lähtien, kun Ruotsin teollisuus lähti nousuun, maa on ollut siirtolaisia vastaanottava maa.
Suuren muuttobuumin aikaan suomalaisia muutti Ruotsiin 350 000, samoin saapui norjalaisia ja tanskalaisia suurin joukoin. Asuttaakseen tulijat Ruotsi rakensi 1960-luvulla suuria lähiöitä. Sosiaalisen nousun ja vaurastumisen myötä ”vanhat” siirtolaiset pikku hiljaa muuttivat lähiöistä omakotitaloihin ja lähiöt alkoivat 1980- ja 1990-luvuilla saada uusia asukkaita, kun Ruotsiin alkoi samaan aikaan virrata turvapaikanhakijoita ja pakolaisia.
Väkivaltaisuuksissa ei aina ole kyse siitä, että kantaväestö ja maahanmuuttajat tappelisivat. Ruotsissa myös eri vähemmistöt ja etniset ryhmät kahinoivat keskenään.
– Jugoslavian sisällissodan seurauksena maahan saapui lähes 100 000 pakolaista, joiden keskuudessa nujakointi ja väkivalta siirtyi Ruotsiin. Ruotsin jengiytyminen ja väkivaltainen lähiökäyttäytyminen saa käyttövoimansa osin tästä ja joistain muistakin sodista, Söderling sanoo.
Etniset hierarkiat ovat yksi väkivaltaisuuksien käynnistämisvoima lähiöissä ja siksi lähiöt myös pitkälti eriytyvät.
– Sama etnisten ryhmien välinen jakautuminen ja näkyy myös Suomessa: esimerkiksi Turussa eri maahanmuuttajaryhmät keskittyvät tiettyihin lähiöihin. Tässä sinänsä ei ole mitään uutta. Löytyihän monesta USA:kin suurkaupungistakin aikoinaan Finntown.
KOULUT ERIYTYVÄT
1990-luvulla porvarihallituksen myötä koululaitos vapautettiin. Ruotsissa perhe voi valita koulun, jota lapsi käy. Kunta maksaa jokaisesta oppilaasta niin kutsutun oppilasrahan koululle. Oppilasrahan ja vapaavalintaisuuden seurauksena kantaväestön oppilaita siirtyi siirtolaisalueiden kouluista muihin kouluihin.
– Eri yhteiskuntaluokkien ja myös siirtolais- ja ruotsalaislasten kohtaaminen kouluissa väheni nopeasti. Segregaatio sekä ennakkoluulot ja vihamielisyys lisääntyivät, oppimistulokset puolestaan laskivat, Eva Oivio kertoo. Hämeenlinnasta kotoisin oleva Oivio on työskennellyt Ruotsissa opettajana yli 30 vuotta.
Opettajien palkkojen korotukset on osittain sidottu oppilaiden saamiin arvosanoihin.
– Kun opettaminen monesti on helpompaa kielitaitoisissa luokissa, on seurauksena ollut pätevien opettajien vähentyminen siirtolaisvaltaisilta alueilta. Samalla epäonnistumisen kierre on lisääntynyt maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten keskuudessa.
Nyt jo eläkkeellä olevan Oivion oppilaat olivat maahanmuuttajataustaisia. Hän näki, miten oppilaat olivat toisiaan kohtaan ennakkoluuloisia, mutta miten myös antifasistinen käytös lisääntyi.
– Ikävä kyllä omalla keskustelua tukahduttavalla tyylillään ja normaali demokraattinen keskustelu esimerkiksi maahanmuutosta pyritään välittömästi tyrmäämään sosiaalisessa mediassa.
PALVELUT LÄHTIVÄT LÄHIÖISTÄ
Koululaitoksen vapauttamisen lisäksi 1990-luvulla palveluita alettiin keskittää. Sen seurauksena lähiöt alkoivat rapistua.
– Lähiöiden asuntoihin ja palveluihin ei panostettu ja lähiöistä tuli säilömäpaikkoja. Ruotsissa tapahtui vähän sama prosessi kuin Ranskassa: kun lähiöt eivät enää kelvanneet omalle väestölle, ne alkoivat täyttyä uusista maahanmuuttajista, Ismo Söderling sanoo.
Ruotsi on Suomea 10–15 vuotta edellä maahanmuutossa. Söderling pelkää, että jos seuraamme kaikessa Ruotsia, meillä voi olla sama sotku edessä.
– Autojen polttaminen on protestia, kun ei ole tekemistä ja koulussa menee huonosti.
Mitä pitäisi tehdä, jotta sama ei tapahtuisi Suomessa?
– Täytyy tehdä asiat toisin. Esimerkiksi Vantaa on kehittämässä 1 000 työntekijän sote-keskusta, mutta monestakohan lähiöstä se vie palvelut. Kannattaisi miettiä, onko lähiössä terveydenhuoltoa, sosiaalityöntekijää, poliisia ja päivähoitopaikkoja riittävästi. Palvelujen kautta asukkaille muodostuu oma alueidentiteetti.
Söderling kehuu Suomen koululaitosta ja lähipoliisimallia sekä viranomaisten yhteistyötä. Tästä ei kannata luopua.
KOULUTUS JA KIELITAITO ON OLTAVA
Ruotsissa maahanmuuttajien sekä maahanmuuttajien lasten ja kantaväestön välillä on iso ero työllistymisessä. Pasi Saukkonen ei kuitenkaan allekirjoita väitettä, että Ruotsi olisi kokonaan epäonnistunut kotouttamisessa.
Ruotsissa kantaväestön koulutustaso on korkea.
– Ruotsiin on tullut paljon sellaisia maahanmuuttajia, joista me tiedämme, että suurella osalla heistä on vaikeuksia päästä työmarkkinoille. Kun ihmisillä ei ole vertailukelpoista koulutusta ja kielitaitoa, työllistyminen on hankalaa.
Ruotsiin tulleista maahanmuuttajista kolmasosa on pakolaistaustaisia, mutta esimerkiksi Suomessa vain 10–15 prosenttia.
Saukkonen muistuttaa, että työllisyystaso ylipäätään on Ruotsissa korkea, myös naisten. Maahanmuuttajanaisten kotoutuminen jää usein kaikkein heikoimmalle, jolloin ero työllistymisen suhteen näyttäytyy heidän kohdallaan tavattoman suurena. Tilanne on sama myös Suomessa.
– Suomi on pohjoismainen yhteiskunta, jossa elämässä on tosi vaikea päästä eteenpäin, jos et osaa paikallista kieltä eikä ole koulutusta. Se on asia, jonka eteen kannattaa tehdä töitä.
Suomessa asuu 50 000 Suomessa syntynyttä lasta, jonka molemmat vanhemmat tai ainoa vanhempi on itse maahanmuuttaja. Nämä henkilöt ovat melkein kaikki alle 25-vuotiaita.
– Heidän kanssaan on vielä paljon, mitä voidaan tehdä. On päivänselvää, että Suomessa tapahtuu samantyyppisiä asioita kuin muissa maissa.
Söderlingin mielestä Suomessa kotouttaminen nähdään paljolti kielen opetuksen kautta.
– Sen sijaan, että opiskeltaisiin sanojen taivutusta, olisi maahanmuuttajat saatava pikaisesti työhön, opiskeluun tai harjoitteluun – työn kautta tulee myös kieli.
KAIKKIA NUORIA TUETTAVA
Jengiytymiskysymyksissä ei ole hedelmällistä tarkastella vain maahanmuuttajien lapsia.
– Tämä koskee kaikkia nuoria. Suomessa puhutaan paljon nuorten syrjäytymisestä, koulun kesken jättämisestä ja köyhissä perheissä kasvamisesta.
Näiden ongelmien lisäksi maahanmuuttajataustaisilla nuorilla on omat erityispiirteensä. Osa kokee, etteivät he kuulu oikein mihinkään: eivät suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta eivät myöskään vanhempiensa edustamaan yhteisöön.
– Kaksinkertainen ulkopuolisuuden kokemus saattaa kärjistää kielteisiä huonoja tuntemuksia ja johtaa ikäviin kierteisiin.
Saukkonen ei kuitenkaan usko, että Suomessa tapahtuisi täsmälleen samoja asioita kuin Ruotsissa.
– Pelkästään maahanmuuton mittakaava on Ruotsissa niin paljon laajempi ja lähiörakenne erilainen.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö asioita pitäisi ottaa vakavasti.
– Jos annetaan asioiden vain olla, aivan varmasti meilläkin osa nuorista syrjäytyy, kokee itsensä ulkopuolisiksi, ajautuu rikollisuuteen ja päihteiden pariin ja varmasti myös radikalisoituu.
Natasha Petrell