Parempia hoitoja kaikille

Lääke- ja terveystieteellinen tutkimus etenee kiihtyvällä vauhdilla maailmanlaajuisesti. Uusimpien hoitojen saaminen potilaiden hyödyksi on kuitenkin haastavaa, koska julkisrahoitteinen terveydenhuoltojärjestelmämme taipuu huonosti uusien kalliiden hoitojen kustannusten kattamiseen. Modernien hoitojen laajempaa saatavuutta edesauttaisi kuitenkin merkittävästi, jos Suomesta osallistuttaisiin nykyistä kattavammin hoitojen kliinisiin tutkimuksiin.

Jatkuvasti kehittyvät lääketieteelliset menetelmät mahdollistavat yhä uutta tutkittavaa, seurattavaa ja hoidettavaa kehoissamme. Tämä voi johtaa terveydenhuollon kustannusten räjähdysmäiseen kasvuun. Suomessa ja Euroopassa yleisemminkin julkishallinnolla on merkittävää päätäntävaltaa siihen, millaista hoitoa kenellekin tarjotaan. Näin väestötasolla saadaan selvästi parempia laadullisia tuloksia pienemmin resurssein kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Kääntöpuolena on huomattavan paljon sääntelyä, jonka johdosta lääkkeiden ja hoitojen hinnoittelua, korvattavuuksia ja tarjontaa joudutaan arvioimaan jatkuvasti parhaaseen ajantasaiseen tietoon perustuen.

Lääketieteen yhä nopeampi kehittyminen asettaa tällaisen järjestelmän kovan paineen alle. Käytettävissä oleva tieto vanhenee yhä nopeammin, jolloin myös sääntelyn periaatteita tulisi päivittää yhä säännöllisemmin. Hyvin ymmärrettävistä syistä terveydenhuollon sääntelyssä ei ole perinteisesti korostettu nopeutta vaan varovaisuutta, mikä asettaa sääntelyn ja teknologian kehittymistahdit ristiriitaan.

Tämä johtaa yhä useammin yksilötasolla kestämättömiin tilanteisiin. Kallis syöpälääke, joka on Kela-korvattava silloin, kun kasvain kehittyy rinnassa, ei olekaan korvattava, jos samat ominaisuudet omaava kasvain sattuu syntymään jossakin toisessa elimessä. Lääkettä, joka on Yhdysvalloissa jo laajalti käytössä hyvin hoitotuloksin, ei saakaan käyttöön Suomessa. Tai kehityksen vauhti on ylipäätään vain niin nopeaa, että potilaita hoitavalta lääkäriltä vaaditaan erityistä valveutuneisuutta, jotta hän pysyisi tietoisena kaikista uusimmista tutkimustuloksista.

Helppoja kokonaisratkaisuja ei ole, vaan eri intressejä joudutaan väistämättä priorisoimaan ja optimoimaan. Jokaiselle ei voida tarjota kaikkia jatkuvasti kehittyviä ja kallistuvia hoitoja julkisin varoin. Mutta jos henkilöllä on itsellään varaa kalliimpiin hoitoihin, voidaanko niiden käyttö kieltää? Uusia kokeellisia hoitoja kehitetään alati enemmän, ja ne voisivat pelastaa tuhansia henkiä, jos niitä saataisiin nykyistä nopeammin käyttöön. Toisaalta kuolemanvaaran kohtaavalla yksilöllä on iso riski joutua huijatuksi lupauksilla hoidoista, joiden vaikuttavuudesta ei ole näyttöä. Lääkkeiden ja hoitojen sääntelyä tarvitaan myös tulevaisuudessa.

Yksi taloudellisista resursseista riippumaton toimenpide tilanteen parantamiseksi olisi osallistuminen uusien hoitojen, erityisesti syöpähoitojen, kansainvälisiin tutkimuksiin nykyistä kattavammin Suomessa. Olemme Suomessa jääneet tässä pahasti jälkeen, mikä johtaa siihen, että vaikuttavaksi todettujen hoitojen käyttöönottokin hidastelee. Uusimpien syöpää hoitavien teknologioiden käytössä olemme samassa kastissa itäisen Euroopan maiden kanssa, emme muiden länsimaiden.  Pelkona on, että terveydenhuoltomme strateginen kehittäminen on jumittunut hallintorakenteiden pohtimiseen samaan aikaan, kun lääketieteellinen tutkimus ottaa dramaattisia harppauksia eteenpäin.

Jani Moliis
Kirjoittaja on Jyrki Kasvin säätiön tukiyhdistyksen puheenjohtaja. Yhdistyksen yhtenä tavoitteena on edistää sellaisten uusien lääketieteellisten menetelmien ja lääkkeiden saatavuutta, maahantuontia ja käyttöä, jotka hoitavat tai ehkäisevät vaikeita ja ikääntymiseen liittyviä sairauksia, kuten syöpää.