Nyt rakennetaan hartaasti tulevaa kesää

Teatteri Retikan kesäteatteri pyörii nelisenkymmenen vapaaehtoisen voimin.  Teatteri-ilmaisun ohjaaja Ulla Schroderus on ainoa palkattu työntekijä. Aktiivit huolehtivat teatterin tarpeistosta kuten lavasteista ja puvustosta sekä lipunmyynnistä ja näyttelemisestä.

Suomussalmen harrastajateatterin näyttämöyhdistys on perustettu 1980-luvulla. Kesän esityksillä on normaalivuosina ollut yli 10 000 katsojaa. Tämän vuoden esityksen ensi-ilta on heinäkuun puolivälissä. Schroderus pohtii, uskaltaako yleisö palata teatteriin.

– Koska kyllähän se korona vielä jännittää ja ihmiset ottavat varman päälle.

Ansainta kyykkäsi

Oman kesäteatterin lisäksi Teatteri Retikalla on vuonna 2010 valmistunut teatteritalo, joka toimii Suomussalmen kulttuuritapahtumapaikkana. Kuten muissakin kulttuuritapahtumissa, myös teatteri Retikassa ensimmäinen koronavuosi oli dramaattinen.

– Sekä kesäteatteri että teatteritalon tapahtumat jouduttiin kokonaan perumaan ja samalla koko teatterin ansaintalogiikka järkähteli. Olimme juuri hankkineet 1 200 hengen kesäteatteriin katokset sekä katsomoon että näyttämölle. Kun korona iski, investoinneista juoksi kulut, mutta tuloja ei tullut, Ulla Schroderus kertoo.

Teatteri Retikassa Kesän esitys ”Kunnon Ihminen” on draamakomedia työstä, johtamisesta ja äkillisestä elämän muutoksesta.

Investoinnit oli kuitenkin onneksi tehty kesäteatterin tuloista kertyneillä säästöillä.

– Koska kyse on yhdistystoiminnasta, emme voi tehdä mitään velaksi. Onneksi taloudessa oli särkymävaraa.

Taloutta tasapainotti myös se, että Schroderus oli lomautettuna koronan ollessa pahimmillaan, koska yleisötapahtumia ei ollut. Koronan tuomassa tauossa hän näkee myös jotain positiivista.

– Meillä samat ihmiset ovat olleet mukana vuodesta toiseen, ja he saivat nyt välivuoden. Kesäteatterin kesä on niin tiivis ja intensiivinen, että oli ihan kiva kokemus olla yksi kesä ilman sitä, mutta on se kiva taas palata tekemään kesäteatteria. Kesäteatterissa on mahtavaa just se yhdessä tekemisen fiilis, jota ei tule mistään muualta ja ulkona oleminen.

Teatteri Retikassa uuden kesäteatterin rakentaminen alkaa marraskuun lopulla käsikirjoituksen teolla. Kun käsikirjoitus toukokuun alussa on valmis, alkaa lukuharjoitukset ja tiivis 7–8 viikon treenijakso.

– Nostan hattua kaikille harrastajanäyttelijöille, jotka oman työn ohessa tekevät valtavan työn. He ovat todella sitoutuneita. Eurooppa on kammottavassa tilassa, mutta teatteri voi tuoda ajatuksia, lohtua ja miettimistä vastapainoksi sille, mitä nyt tapahtuu esimerkiksi Ukrainassa, Ulla Schroderus sanoo.

Korona kaataa harrastajateattereita

Suomussalmella korona ei kaatanut teatteria, mutta pandemian seurauksena monen muun harrastajateatterin toiminta on vaakalaudalla.

Pelkästään Työväen Näyttämöiden liiton jäsenharrastajateattereissa on noin 3 000 toimijaa. Suomessa harrastajateatterit ovat merkittävä työllistäjä, mutta vain murto-osa niistä saa toimintaansa kaupungin tai valtion tukea.

– Korona-aika vaikeutti merkittävästi niiden tilannetta, koska kiinteät kulut kuten vuokrat pysyivät, mutta ainoat tulonlähteet eli lipunmyynti ja buffetpalvelut poistuivat, tiedottaja Mikko Väänänen TNL:stä kertoo.

Osa pienistä harrastajateattereista, on joutunut kokonaan lopettamaan toimintansa koronan vuoksi. Valtakunnallisesti lopettaneita on useita kymmeniä. Osa teattereista on tauolla ja on epävarmaa, pystyvätkö ne jatkamaan.

– Harrastajateatterilla ei ole vakiintunutta tukijärjestelmää, jolla kriisitilanteessa voisi kompensoida kuluja.

Suomessa koko teatteritoiminta on saanut alkunsa harrastajateattereista. Ne ovat merkittävä toimija myös tasa-arvon kannalta, sillä harrastuksen saavutettavuus on laajaa paikkakunnan koosta riippumatta.

– Niillä on myös iso koulutuksellinen merkitys, koska teatterilla ei ole vastaavaa valtakunnallista opistojärjestelmää kuten esimerkiksi musiikilla, Väänänen toteaa.

Monta muutosta samaan aikaan

Yksi teattereista, joiden toiminta on katkolla, on porilainen Monikasvot. Syynä ei kuitenkaan ole korona vaan toimijakentässä tapahtuneet muutokset.

Porin seudun kansalaisopisto on järjestänyt vuosittain teatterikurssin ja antanut opetus- sekä treeni- ja esitystilan. Monikasvot puolestaan on vastannut muun muassa esitysten mainonnasta, lippuvarauksista, esitysoikeuksista, lavastuksesta ja rekvisiitasta.

– Enää opisto ei kuitenkaan salli ison näytelmän näytöksiä lavasteineen auditoriossaan ja keväällä se halusi, että tyhjennämme väestönsuojatiloissa olleen lavaste-, puku- ja rekvisiittavarastomme, Näytelmäryhmäyhdistys Monikasvot ry:n puheenjohtaja Tommi Virhiä kertoo.

Opisto ei jatkossa myöskään enää järjestä perinteistä koko vuoden näytelmäkurssia vaan ainoastaan lyhytkursseja. Virhiä kertoo, että nyt yhdistyksen pitää joko keskittyä tukemaan pelkkää opetustoimintaa tai ryhdyttävä täysimittaiseksi harrastajateatteriksi.

– Eli hommattava tilat, varasto, ohjaaja ja kustannettava tämä kaikki.

Mistä uusia vastuunkantajia?

Tommi Virhiä itse on harrastanut teatteria neljäkymmentä vuotta. Tuotantopuolen aktiivina hän on toiminut vuonna 1999 perustetun yhdistyksen perustamisesta lähtien,” koska jonkun niitäkin asioita on hoidettava”. Itse hän kuitenkin viihtyy parhaiten parrasvaloissa.

– Teatterissa parasta on se yhteisöllisyys, joka tekemisestä syntyy ja se, että voi käydä läpi asioita ja tunteita, joita ei muuten voisi. Lisäksi samalla viivalla ovat sekä ensimmäistä kertaa että 40 vuotta alaa harrastanut ja niin 15- kuin 75-vuotias.

Jotta toiminta jatkuisi Porissa, mukaan olisi saatava uusia vastuunkantajia.

–  Minä, varapuheenjohtaja ja rahastonhoitaja olemme kaikki toimineet samoissa vastuissa yli 20 vuotta. Nyt ikä ja väsyminen alkaa vaivata emmekä me kolme enää halua jatkaa, Virhiä toteaa.

Uusien löytyminen on kuitenkin epävarmaa, vaikka näytteleminen kiinnostaa ihmisiä edelleen.

– Nuorempi väki toisaalta harrastaa enemmän, monenlaista ja samaan aikaan eikä heittäydy täysipainoisesti yhteen lajiin. Keski-ikäiset taas saattavat olla aktiiveja jo monessa muussa eikä aika tai into riitä, eikä eläkeläisväki halua alkaa uusiin vastuisiin.

Myös Työväen Näyttämöiden liitossa tiedetään, että on suuri haaste saada uusia tekijöitä ja erityisesti nuoria mukaan toimintaan.

– Olemme syksyllä järjestämässä harrastajateattereille sukupolven vaihdokseen liittyvää koulutusta, jotta omalta osaltamme vaikutamme teatteritoiminnan jatkumiseen mahdollisimman monessa harrastajateatterissa, Mikko Väänänen sanoo.