Luokka vaikuttaa myös koulutusvalintoihin. Jossain perheissä ei edes mietitä ammatillista koulutusta vaan puhutaan vain siitä, mihin lukioon tai yliopistoon lapsi menee.

10.08.2017
Yhteiskunta ja osallisuus

Luokka näkyy arkisissa valinnoissa

Luokaton yhteiskunta on myytti. Luokka lävistää jollain tavalla koko elämämme kasvatuksesta harrastuksiin ja siihen, mitä syömme.

Luokaton yhteiskunta on myytti. Luokka lävistää jollain tavalla koko elämämme kasvatuksesta harrastuksiin ja siihen, mitä syömme.

1980-luvulla Suomea pidettiin keskiluokkaisena yhteiskuntana, jossa ei juuri ole eri ryhmien välisiä eroja ja samanlaisia ristiriitoja kuin 1960-luvun teollistuvassa Suomessa. 1990-luvun lama toi luokat taas näkyviin.

Töiden muuttuessa ammattiluokitus muuttuu, mutta se ei poista luokkia.

– Meillä on ryhmiä, kuten maanviljelijät, joiden ryhmä pienenee. Rutiininomaiset palvelustyöt ja palveluammatit lisääntyvät ja myös asiantuntijoiden osuus kasvaa, Turun yliopiston sosiologian professori Jani Erola sanoo.

Erola oli muutama vuosi sitten mukana luomassa Helsingin Sanomissa julkaistua luokkakonetta, jossa luokat määriteltiin uusiksi.

– Ajatus oli, että jos lähdettäisiin tyhjästä, niin minkälaisia jakoja meille syntyisi. Syntyneet luokat olivat aika lähellä perinteistä sosioekonomista luokittelua.

Erola muistuttaa, että raja, milloin esimerkiksi palvelutyö muuttuu valkokaulustyöstä työväenluokkaiseksi työksi, on häilyvä.

– Callcenter-työ lasketaan monella kriteerillä työväenluokkaiseksi, mutta identifioitko henkilö itse sen siksi, on hyvä kysymys.

Työ ei kuitenkaan ole ainoa, joka määrää luokka-asemaa. Luokista puhuttaessa pitäisi monipuolisesti katsoa yhteiskunnan rakenteellisia suhteita. Selittäviä tekijöitä on paljon.

– Tämä aiheuttaa myös epätietoisuutta omasta asemasta. Lisäksi noin 15 prosenttia ihmisistä ei katso kuuluvansa mihinkään luokkaan, mutta lähinnä poliittisista syistä.

LUOKAT NÄKYVIIN

Itä-Suomen yliopiston sosiologian yliopistonlehtori Mari Käyhköä häiritsee se, että luokan merkitystä yhteiskunnallisena rakenteellisena kysymyksenä ei nähdä. Luokassa on kysymys muustakin kuin poliittisista kysymyksistä, joksi luokka erityisesti aiempina vuosikymmeninä miellettiin.

– Luokka on myös sosiaalinen, kulttuurinen ja moraalinen kysymys, joka konkretisoituu monin tavoin ihmisten erilaisina mahdollisuuksina sekä arvottamisena, järjestykseen laittamisena. Luokka on tärkeää nähdä rakenteellisena kysymyksenä, joka konkretisoituu ihmisten arkisessa elämässä, mutta usein luokkaan liittyvät kysymykset helposti yksilöllistetään, jolloin niitä ei nähdä luokkakysymyksinä.

Luokat nähdään kuitenkin menneen ajan dinosauruksena, eikä ajatella, että sillä olisi tässä ajassa merkitystä.

– Perinteisessä tutkimuksessa luokkaa ajatellaan jonain, joka on kaukana omasta itsestä ja arjesta, mutta se lävistää ihmisten elämän ja kaikki sosiaaliset suhteet. Se ei ole pelkkä talouteen liittyvä kysymys ja jotain, joka konkretisoituu yksilön elämässä vasta, kun menee työelämään, Käyhkö valottaa.

Luokka näkyy joka päivä arkisissa asioissa ja on hyvin vahvasti lapsuudessa läsnä. Se näkyy perheen resursseina, arvostuksina ja merkityksinä ja siinä, miten lapset kasvatetaan, mitä he harrastavat tai syövät.

Käsitys omasta luokasta ja paikasta yhteiskunnasta rakentuu lapsuudessa, samoin käsitys itsestä. Käyhkö itse on tutkinut yliopistossa opiskelevia sekä työskenteleviä työläistaustaisia naisia.

– Vaikka käsitykseen itsestä tulee kerroksia kouluttautumisen myötä, niin se sisin saattaa olla jotain muuta kuin pintakerros. Luokka on myös hyvin mentaalista, vaikka sitä ei mielletä luokka-asiaksi.

SOSIAALINEN LIIKKUVUUS KAVENTUMASSA

Luokka näkyy siinä, mikä yhteiskunnassa on arvostettavaa ja millaisia valintoja pidetään ns. oikeina.

– Esimerkiksi yliopistokoulutus nähdään automaattisesti hyvänä, ammatillisesta koulutuksesta ajatellaan, että ihminen joutuu sinne.

Yksilökeskeisessä yhteiskunnassa on vaikea nähdä, miten erilaiset lähtökohdat vaikuttavat ihmisten elämänkulkuun, ja luokkaan liittyviä kysymyksiä pidetään yksilön valintoina.

– Tasa-arvoiset mahdollisuudet on mantra, jota toistellaan, mutta ihmisten todellisuudet ovat monella tavalla eriytyneet. Voi myös ajatella, että ihmisillä on erilaiset elämän käsikirjoitukset ja mahdollisuuksien palikat.

Esimerkiksi syrjäseuduilla nuorten koulutusvalintoihin vaikuttaa konkreettisesti perheen varallisuus.

Monelta pieneltä paikkakunnalta on lakkautettu kaikki toisen asteen koulutus. Jos vanhemmilla ei ole varaa vuokrata tai ostaa opiskelupaikkakunnalta asuntoa, eikä asuntoloita ole, koulunkäynti hankaloituu.

Hyvinvointivaltiollisesta koulutuspolitiikasta on siirrytty uusliberalistiseen koulutuspolitiikkaan ja koulutusta ajatellaan lähinnä talouden, yksilöiden ja kilpailun, ei sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tai tasa-arvoisten mahdollisuuksien kautta.

– Sillä, että toisen asteen oppilaitoksia ja yliopistoja on ripoteltu sinne tänne ympäri maata, on keskeinen merkitys erityisesti heikommista perheistä tuleville nuorille.

Koulutuspolitiikassa olemme kuitenkin palaamassa ajassa vuosikymmeniä taaksepäin ja sosiaalinen liikkuvuus on kaventumassa.

– 1960 ja 1970-luvulla koulutusreittejä avattiin. Nyt on tehty tietoisia opintotuen leikkauspäätöksiä ja käydään keskustelua lukukausimaksuista eikä nähdä, miten lähtökohdat perheissä ovat hyvin erilaiset.

VAIN TUOTTAVA YKSILÖ ON ARVOKAS

Turun yliopistossa nuorempana tutkijana työskentelevä sosiologi Harley Bergroth on tutkinut luokkaa ja köyhyyttä 2000-luvun Suomessa, jossa työelämä koetaan usein hyvin epävarmana. Uusliberalistisen eetoksen näkökulmasta ihmiset jakautuvat polarisoivasti arvokkaisiin ja arvottomiin yksilöihin.

– Taloudellisen tuottavuuden vaatimukset ovat yhteiskunnassa prioriteetti, ja vain taloudellisesti tuottavat asiat, ihmiset ja äänet otetaan vakavasti. Tuottavat ihmiset ovat arvokkaita, mutta jos et ole töissä tai kuluttamalla tuotantoa tukeva kansalainen, omaa paikkaa yhteiskunnassa voi olla tosi vaikea löytää tai osoittaa edes itselleen. Luokkahierarkia näkyy arjen valinnoissa mutta myös siinä, ettei ole valinnan mahdollisuuksia oman elämän suhteen.

Bergroth kertoo, miten köyhänkin elämä kerrotaan usein mielekkääksi, mutta miten köyhyyden kokemuksissa on usein kuitenkin mukana myös jonkinlainen alisteinen ja arvoton asema, jonka kanssa joudutaan elämään ja käymään kamppailua.

– Luokaton yhteiskunta -ajatus luo helposti pohjaa kulttuurisille oletuksille siitä, että köyhä on köyhä, syrjäytynyt tai vailla mahdollisuuksia omasta syystään, tai että tasa-arvo on niin hyvissä kantimissa, ettei sille tarvitse enää tehdä mitään. Erilaiset konkreettiset ja mentaaliset luokittelut arjessa kuitenkin jatkuvasti arvottavat ihmisiä ja ohjaavat elämänpolkuja, vaikka luokista ei ääneen puhuttaisikaan.

Natasha Petrell
Kuva:Istockphoto

 

Lue lisää

Luokaton Suomi? Yhteiskuntaluokat 2000-luvun Suomessa.

Luokan ääni ja hiljaisuus. Yhteiskunnallinen luokkajärjestys 2000 luvun Suomessa.

Siivoojaksi oppimassa: Etnografinen tutkimus työläistytöistä puhdistuspalvelualan koulutuksessa.

 

Lue myös

15.12.2023
Yhteiskunta ja osallisuus

Talouspolitiikkaa ohjaavat ideologiat