Liiallinen työntekijöiden valvonta turmelee työelämän
Liiallisen sääntelyn ja teknisen valvonnan sijaan hyvään työelämään kuuluu armollinen ilmapiiri, kirjoittaa juristi ja työmarkkina-asiantuntija Niku Hinkka.
Työsuhteet ja -kyky eivät kukoista tiukan valvonnan alla, mutta vastakkainasettelu kukkii. Työnteon kulttuurimuutos työajan korostamisesta kohti tulosten arvostamista aiheuttaa muutosahdistusta tiukkaan valvontaan uskovissa johtajissa. Psykologisen turvallisuuden näkökulma unohtuu. Uudistushaluisimpien mielestä taas modernin työseurannan ansiosta pikkupomoja ei tarvita enää ollenkaan. Tällaisilla yli-itseohjautuvilla työpaikoilla monet sairastuvat, kun eivät tiedä, mitä kaikkea heiltä odotetaan.
Mielestäni kaikenkattavan valvonnan varsinainen ongelma ei ole Pyrrhoksen voitolla sotavangiksi otetun työntekijän sisäisen motivaation ja itseohjautuvuuden lobotomiassa. Ihmisoikeusnäkökulmasta varsinainen ongelma ei ole myöskään yksityisyyden suojassa, vaan työsuhdeturvassa.
Työntekijöiltä voidaan juridisesti odottaa täydellistä sääntöjen noudattamista varoitusten ja irtisanomisen uhalla. Isossa organisaatiossa pelkästään kirjoitettuja työpaikkasääntöjä voi olla helposti kymmeniä sivuja. Esihenkilö voi myös asettaa sääntöjä alaisilleen lisää tai väittää, että niitä on ollut kirjoittamattomina olemassa. On mahdollista laatia lennosta uusia sääntöjä ja painottaa toisia ei-toivotun työntekijän heikkouksien perusteella. Kaiken paljastavassa panoptikonissa tottelemattomuudesta syyttäminen on helppoa.
Yleisin esimerkki on työstään tulosten perusteella erinomainen työntekijä, joka tekee kasvaneen ammattitaitonsa ansiosta päivässä tehokkaasti töitä ”vain” 6 tuntia. Työnantajalla on oikeus määrätä käyttämään koko työaika katsomallaan tavalla. Datalla johtamiseen hurahtanut johto päättää nousta todellisuudesta lean-ulottuvuuteen ja vaatia jatkossa täydet 7,5 tuntia. Johto esittää piiloirtisanomisuhkaisen ultimaatumin, johonka vastaamiseen työntekijän työkyky ei enää riitä ja hänet kulutetaan loppuun ja/tai savustetaan ulos. Työnantaja menettää erinomaisen työntekijän.
Juridisella tasolla kyse on yksityisyyden suojan sovittamisesta työnantajan työnjohto-oikeuteen. Sääntelykokonaisuus on monimutkainen ja ohjaava laki tietosuoja-asetuksen ja muutaman muun ohella, on laki yksityiselämän suojasta työelämässä.
Lakien hengen kiertämiseksi suoritelaskennan, asiakastyytyväisyyden, kulunvalvonnan ja monimutkaistetun työajanseurannan varjolla on mahdollista luoda hyvin tiukkoja – jopa sekuntitasolla tekemistä seuraavia valvontamalleja. Lainsäädäntö ei ole pysynyt, eikä tule pysymään valvontakeinojen kehittymisen tahdissa.
Tietosuojavaltuutettu on linjannut, ettei nettisurffailun sivuhistoriaa ole ok valvoa, mutta työnantaja voi kieltää surffailun ja teknisesti estää verkkosivuja. Älykäs palomuuri kiertää tätä seuraamalla kaikkea työntekijän verkkoliikennettä ja tekee työnantajalle hälytyksen, jos se esimerkiksi epäilee lähetettävän työnantajan tieto-omaisuutta sähköpostilla muualle. Kirjesalaisuuden piirissä olevien sähköpostien avaamistarpeeseen varautuakseen osaavimmat työnantajat mm. allekirjoituttavat työntekijällä suostumuslomakkeen työsuhteen alussa.
Tekninen valvonta (yleensä kameravalvonta) vaatii yhteistoimintamenettelyn, tiukan dokumentoimisen ja tietyt juridiset perustelut. Tietosuojavaltuutetun mukaan työntekijän sijainnin seurannan tulisi olla keinona vain, jos työajan valvontaan ei ole käytettävissä vähemmän tungettelevia keinoja. Tämä linjaus tiivistää hyvin työnjohto-oikeuden suhteen yksityisyydensuojaan työpaikalla. Ei haluta luoda ”yliviikaroinnin” mahdollistavaa tilannetta, jossa työntekijää ei olisi mahdollista valvoa mitenkään.
Merkittävä psykologinen ongelma tarpeettomaksikin todettavassa valvonnassa on, että sitä harvoin oma-aloitteisesti vähennetään työnantajan toimesta. Jos työntekijä pyytää valvonnan vähentämistä, hän leimautuu lusmuksi. Neuvotteluvoiman epätasapaino kärjistää vastakkainasettelua turhaan, ja siksi luottamusmiesten on tärkeää auttaa tasapainoilussa. On selviö, ettei työelämän arvojen muuttuessa työntekijöihinsä valvottavina vihollisina suhtautuva Sauronin silmä voi olla tyytyväinen tuloksiin.
Psykologisella turvallisuudella tarkoitetaan armollista ilmapiiriä, jossa on mahdollista ottaa sosiaalisia riskejä. Riskejä ei uskalleta ottaa liian valvotussa ympäristössä, jossa piilotettu uhkaus myrkyttää ilmapiirin. Epäsuora uhkaus on aivan yhtä paha, kuin ääneen sanottu. Ihmisten systemaattinen polttaminen loppuun teknisten piiskojen avulla olisi paluu muinaisten pyramidien rakennustyömaille. Vänrikki Koskelan sanoin hyvään elämään kuuluu, että asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kun Ellun kanat.
Niku Hinkka
juristi ja työmarkkina-asiantuntija