Laki estää Suomessa vedellä rahastuksen

Suomen vesivarat ovat turvassa suuryhtiöiden rahastukselta tiukan lainsäädännön vuoksi. Vesihuoltoon kohdistuu kuitenkin muita paineita.

Nestlén hallituksen puheenjohtaja Peter Brabeck-Letmathe esitti muutama vuosi sitten maailman juomavesien siirtämistä yksityiseen omistukseen. Ehdotus sai tukea muun muassa pankkiiri Björn Wahlroosilta, mutta muuten ajatukset vesivarojen kaupallistamisesta saivat täystyrmäyksen.

Suomen luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija Tapani Veistola sanoo, että nykyinen lainsäädäntö estää Suomen vesivarojen joutumisen yksityisten yritysten rahastuskohteeksi.

– Nykyinen vesilaki takaa, ettei vesivaroja voi tuosta vain myydä Coca-Colalle tai Nestlélle, Veistola toteaa.

SELKEÄ MARSSIJÄRJESTYS

Toisin kuin monessa muussa maassa, vesivarat ovat Suomessa ympäristöviranomaisten lupamenettelyjen suojassa. Maanomistaja voi rakentaa mailleen kaivon, mutta vähänkään suurempi veden käyttö edellyttää lupaa viranomaisilta.

– Vesilupien myöntämisessä katsotaan aina ensimmäiseksi, että ihmisten ja yhdyskuntien vesihuolto on turvattu. Sitten tulevat maatalouden ja vasta sen jälkeen teollisuuden tarpeet, Tapani Veistola sanoo.

Maailman runsasvetisimpiin valtioihin kuuluvassa Suomessa vettä on riittänyt toistaiseksi kaikille halukkaille.

Väestön ja taloudellisen aktiviteetin pakkautuminen kasvukeskuksiin lisää kuitenkin paineita.

– Esimerkiksi Espoossa vesilupien jakamisessa on ollut kiistaa. Etenkin kuivina keväinä on väännetty kättä, riittääkö pintavesi sekä golfkenttien että peltojen kasteluun. Vettä pitäisi riittää vielä jokien ja purojen kaloillekin, Veistola sanoo.

YKSITYISTÄMINEN EI INNOSTA

Suomessa vesi- ja viemärilaitokset ovat julkista palvelua, josta vastaavat kunnat tai niiden omistamat yhtiöt. Haja-asutusalueilla toimii myös useita satoja vesiosuuskuntia.

Aalto-yliopiston vesihuoltotekniikan professori Riku Vahala on tyytyväinen siitä, että julkisten palvelujen yksityistämistä koskeva keskustelu ei ole ainakaan toistaiseksi ulottunut vesihuoltoon.

– Meillä on laaja yksimielisyys siitä, että vesihuollon kaltainen monopoli on pidettävä jatkossakin julkisena palveluna.

Keskustelua ovat hillinneet osaltaan huonot kokemukset, joita yksityistämisestä on saatu muissa maissa. Vesimaksut ovat saattaneet nousta roimasti, mutta palveluja parantavien investointien sijaan rahat ovat menneet osinkoina yhtiöiden omistajille.

Erityisen kovaa kritiikkiä rahastuksesta ovat saaneet kehitysmaiden vesihuoltomarkkinoille levittäytyneet monikansalliset yhtiöt.

KANSALAISALOITE LÄPI EU:SSA

Euroopassa vesilaitoksia on yksityistetty muun muassa Englannissa. Muuallakin EU:ssa asiasta on käyty keskustelua.

Kolme vuotta sitten Euroopan komissiolle luovutettiin Vesi on perusoikeus -kansalaisaloite, jonka mukaan EU:n on taattava lainsäädännössä kansalaisten oikeudet veteen ja pidettävä vesihuoltopalvelut julkisen sääntelyn alaisena.

Kansalaisaloite sai taakseen runsaat 1,6 miljoonaa hyväksyttyä allekirjoitusta. Nimien keruussa julkisten alojen ammattiliitoilla oli keskeinen rooli.

– Kansalaisaloitteesta oli hyötyä. Se johti muun muassa siihen, ettei komissio vie eteenpäin suunnitelmia, jotka edistäisivät vesihuoltopalvelujen yksityistämistä, Tapani Veistola sanoo.

VESIMAKSUISSA KOROTUSPAINEITA

Vaikka Suomi on monessa suhteessa vesihuollon mallimaa, Riku Vahala ei ole nykytilaan tyytyväinen.

Vesihuoltolaki edellyttää, että vesimaksuilla voidaan kattaa pitkällä aikavälillä vesihuoltolaitoksen uus- ja korjausinvestoinnit. Etenkin monissa pienissä kunnissa paineet vesimaksujen korotuksiin ovat kovat, sillä nykyiset maksut eivät riitä kattamaan esimerkiksi puhdistuslaitosten ja vesihuoltoverkostojen uusimisesta aiheutuvia kustannuksia.

– Kulurakenne on kestämätön monilla paikkakunnilla. Ainoa järkevä tapa olisi yhdistää laitoksia pitkällä tähtäimellä isommiksi alueellisiksi kokonaisuuksiksi ja pitää vesihuolto julkisessa omistuksessa.

Lain mukaan vesimaksuihin saa sisältyä ”kohtuullinen” tuotto sijoitetulle pääomalle. Riku Vahalan mukaan suurissa kaupungeissa vesiyhtiöistä onkin tullut hyvä tulonlähde.

Esimerkiksi Jyväskylässä vesihuollosta vastaava Jyväskylän Energia on korottanut vesimaksuja huomattavasti. Samaan aikaan yhtiö tulouttaa kaupungin kassaan miljoonia euroja vuodessa.

VEDEN LAATU HUOLESTUTTAA

Riku Vahala ja Tapani Veistola korostavat, että veden riittävyyden ohella on kiinnitettävä huomiota myös pinta- ja pohjaveden laatuun.

Ympäristöministeriön mukaan Suomessa on noin 3 800 vedenhankinnalle tärkeää pohjavesialuetta, joista joka kymmenes määritellään riskialueiksi. Niiden pohjavedessä on todettu haitallisten aineiden pitoisuuksia, ja veden tila voi heikentyä ilman suojelutoimia.

– Paineita on etenkin pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa, joissa rakentaminen laajenee uusille alueille. Kunnilla on kovia paineita rakentaa esimerkiksi uusia asuinalueita ja ottaa käyttöön maata pohjavesialueiden reunoilta, Veistola sanoo.

Hänen mukaansa vesien suojelu ja saastumisen ennaltaehkäisy on otettu hyvin huomioon suomalaisessa lainsäädännössä. Esimerkiksi teollisuuslaitosten, bensa-asemien ja suurnavetoiden perustaminen tärkeälle pohjavesialueelle edellyttää aina ympäristölupaa.

– Lainsäädäntö on kunnossa. Pitää vain huolehtia siitä, että lupakäytännöt ovat järkeviä ja valvonta on riittävää. Valitettavasti viime aikoina lupaehdoissa on ollut havaittavissa keventymistä.

Matti Remes
Kuva: Istockphoto