15.11.2016
Näkökulma

Kulttuuri vahvistaa demokratiaa

Kulttuurin ja demokratian välillä on vahva positiivinen yhteys, ja kulttuurin harrastaminen nostaa tyytyväisyyttä omaan elämään, Kimmo Aulake kirjoittaa.

Kulttuurin ja demokratian välillä on vahva positiivinen yhteys, ja kulttuurin harrastaminen nostaa tyytyväisyyttä omaan elämään, Kimmo Aulake kirjoittaa.

Demokratia, siis se, että ihmiset (demos) hallitsevat (kratos) itse itseään ja pyrkivät sovittamaan yhteen erilaisia näkemyksiä, on yksi ihmiskunnan hienoimmista saavutuksista. Talousvaikeudet, globalisaation luoman hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen ja pakolaiskriisi ovat kuitenkin viime aikoina nostaneet esiin näkemyksiä, jotka kyseenalaistavat demokratiaa ja sen perustana olevia arvoja. Demokraattisten valtioiden ja hallitusten onkin nyt varmistettava, että ne käyttävät kaikkia työkalujaan demokratian turvaamiseksi ja vahvistamiseksi. Mutta onko kulttuurilla tässä jokin rooli?

Kulttuurin merkitys demokratian vahvistajana on viime vuosina noussut kulttuurin taloudellisten ja hyvinvointivaikutusten rinnalle yhdeksi puhutuimmista aiheista kansainvälisessä kulttuuripolitiikassa. Niin kauan kun asiasta ei ole ollut vakuuttavaa tietoperustaa, kulttuurin rooli demokratian vahvistamisessa on kuitenkin ollut alan ammattilaisten keskinäistä keskustelua. Nyt tilanne on muuttunut.

Euroopan neuvosto (EN) käynnisti vuoden 2013 kulttuuriministerikokouksen linjausten mukaisesti erittäin kunnianhimoisen hankkeen, jonka tavoitteena oli laatia indikaattoriviitekehys kulttuurin ja demokratian välisistä suhteista – toisin sanoen tuottaa empiiristä tietoa siitä, onko kulttuurin ja demokratian välillä joku yhteys.

EN:n ohella European Cultural Foundation on osallistunut hankkeen rahoitukseen. Hankkeen toteuttajaksi valittiin arvostettu berliiniläinen Hertie School of Governance -yliopisto. EN:n kulttuurin, perinnön ja maiseman johtokomitea CDCPP on seurannut ja tukenut sen etenemistä.

Viitekehys koostuu yhteensä 177 jo olemassa olevasta indikaattorista. Hankkeessa ei siis lähdetty luomaan uusia indikaattoreita, koska se on työlästä ja aikaa vievää. Indikaattorit on luokiteltu neljään kulttuuriulottuvuuteen ja neljään demokratiaulottuvuuteen sekä edelleen komponentteihin, jotta niistä muodostuu luontevia kokonaisuuksia.

Ottaen huomioon, että vastaavaa hanketta ei ole koskaan aiemmin yritettykään toteuttaa, se eteni nopeasti ja indikaattoriviitekehyksen julkinen lanseeraus tapahtui 14. lokakuuta 2016 Brysselissä Euroopan komission isännöimässä tilaisuudessa.

Mitä indikaattorit sitten kertovat? Ensinnäkin sen, että kulttuurin ja demokratian välillä on selvä ja vahva positiivinen korrelaatio. Korrelaatio tarkoittaa sitä, että asioiden välillä on yhteys: tässä tapauksessa sitä, että maissa, joissa on paljon kulttuuria, on myös paljon demokratiaa.

Yleisesti voidaankin sanoa, että investoiminen kulttuuriin, erityisesti kulttuurin saatavuuteen ja osallistumiseen, näyttää selvästi vahvistavan demokratiaa. Suomi on mukana olevien 37 EN:n jäsenvaltion joukossa kärkijoukkoa sekä demokratian että kulttuurin osalta.

Toinen mielenkiintoinen havainto on, että kulttuuriosallistumisen vaikutus sekä toisia ihmisiä kohtaan tunnettuun luottamukseen että omaan elämään koettuun tyytyväisyyteen on suuri. Nämä ovat tärkeitä havaintoja erityisesti nykyisessä tilanteessa, jossa sosiaalisen koheesion heikkeneminen, luottamuksen puute ja tyytymättömyys näyttävät olevan osa ajan henkeä kuten brittien Brexit -äänestys ja USA:n presidentinvaalit osoittavat.

Kuten olettaa saattaa, Pohjoismaat ovat indikaattoreiden mukaan myös kulttuurin ja demokratian osalta hyvin toistensa kaltaisia ja Euroopan kärkeä. Jäämme kuitenkin muista Pohjoismaista jälkeen sekä kulttuuriin että poliittiseen osallistumiseen liittyvillä ulottuvuuksilla, joilla olemme lähellä kaikkien maiden keskiarvoa.

Vertaamalla maan suoriutumista eri kulttuurikomponenteissa ja ottaen huomioon niiden merkityksen demokratian vahvistamiseen kyseisessä maassa, indikaattoriviitekehys myös osoittaa mitä kulttuurikomponenttia vahvistamalla pitäisi saada suurin demokratiavaikutus. Kun esimerkiksi Suomessa kulttuurin saatavuudessa on parannettavaa ja koska se on tärkeä tekijä poliittisen osallistumisen lisäämisessä, nimenomaan siihen panostaminen olisi indikaattoreiden tuottaman tiedon perusteella tehokas tapa pyrkiä lisäämään poliittista osallistumista.

On kuitenkin korostettava, että indikaattoreiden esiin tuomat korrelaatiot ovat eri asia kuin suorat, kausaaliset, vaikutussuhteet. Tieto siitä, että kulttuuri ja demokratia vaikuttavat toisiinsa, on tärkeä, mutta sen ymmärtämiseksi miksi vaikutus on olemassa ja millainen se on, tarvitaan lisää tutkimusta. Kulttuuripolitiikalla, kuten kaikilla politiikoilla, on useita tavoitteita ja toimet niiden saavuttamiseksi voivat olla oikeaan osuvia tai sitten ei. Indikaattoreiden tuottama tieto onkin kuin tienviitta, joka osoittaa mihin suuntaan pitää mennä, mutta ei sitä, miten perille parhaiten pääsee.

Indikaattoriviitekehys on tästä huolimatta suuri, jopa historiallinen, edistysaskel niin kulttuurin kuin demokratiankin edistämisen näkökulmista. Koskaan ennen emme ole pystyneet osoittamaan empiirisesti, että kulttuuri vaikuttaa demokratiaan.

Kun demokratiaa ja sen perusarvoja avoimesti kyseenalaistetaan, indikaattoriviitekehys tarjoaa kaikille demokraattisille hallituksille sekä aineksia päivittää käsitystään demokratiaan vaikuttavista asioista että työkalupakkiaan sen turvaamiseksi ja vahvistamiseksi – monille ehkä hieman yllättävästi kulttuurin suunnasta. Kun toisaalta lienee ilmeistä, että tyypillinen populistisen politiikan viehätykselle altis henkilö harvoin kuuluu aktiivisimpiin kulttuurin harrastajiin tai suurkuluttajiin, indikaattoriviitekehyksen havainnot eivät välttämättä olekaan niin yllättäviä.

Lue lisää EN:n sivuilta

 

Kimmo Aulake
Neuvotteleva virkamies
Opetus- ja kulttuuriministeriö