Kohti parempaa työelämää

Kokenut työelämävaikuttaja Jenni Karjalainen huomasi, että jopa korkeimmalla poliittisella tasolla asioita tehdään kaavamaisesti ja uusia toimintatapoja välttäen. Ihmeteltyään asiaa aikansa, hän alkoi pohtia, olisiko toisin tekeminen mahdollista. 

Insinööriliiton johtava asiantuntija Jenni Karjalainen haluaa parantaa ja ravistella työelämää. Hänen kirjoittamansa ja Kalevi Sorsa -säätiön toukokuun lopussa 2018 julkaisema pamfletti Disruptioita posliinikaupassa sisältää tarinoita toisin tekemisestä.

Työelämän arki ei ole posliinikauppa, mutta jos emme rymistele, päädymme rakentamaan todellisuudestamme posliinikaupan tai työelämän museon. Se tuntuu Karjalaisesta ikävältä vaihtoehdolta.

Pamfletin anti on tarinoissa yksittäisistä tilanteista ja henkilöistä, jotka valitsevat tehdä toisin: vähän yllättävämmin, vähän empaattisemmin, vähän yhteiskunnallisemmin.

Jenni Karjalainen on työskennellyt asiantuntijatehtävissä sekä Suomen Ammattiliittojen keskusjärjestö SAK:ssa että Akavassa. Yhteiskuntapoliittinen vaikuttaminen tuli tutuksi myös hänen työskennellessään työministeri Lauri Ihalaisen erityisavustajana.

NYRKKEILYN OPPEJA TYÖELÄMÄÄN

Jenni Karjalainen on harrastanut nyrkkeilyä mestaruustasolla vuosia. Pamfletissa johdannon jälkeen alkavan toisin tekemisen tarinoiden osion Karjalainen kehystää opeillaan nyrkkeilystä.

– Aloin pohtia oppimista, sen mahdollisuuksia ja edellytyksiä. Urheilussa oppiminen on aika rajattua ja treenaaminen ja itse suoritus aina melkoista omaan napaan tuijottelua, mikä pidemmän päälle alkoi tuntua liian suppealta tontilta, Karjalainen kertoo.

Karjalainen käyttää omaa opintopolkuaan havainnollistamaan viiden oppimisen portaan askelmia. Ensin opiskellaan mekaanisesti toistojen ja opettamisen myötä. Kun perusasiat ovat hallussa, oppiminen syvenee. Viidennelle eli korkeimmalle tasolle pääseminen, virtuositeetti, ei kuitenkaan ole mahdollista mekaanisen, vaikka kuinka taitavan osaamisen myötä. Syvin oivallus edellyttää toisin tekemistä. Osaaminen pääsee tällöin intuition tasolle, joka toisaalta on mahdollista vain pitkäjänteisen perusosaamisen myötä.

Karjalainen kertoo tarinoillaan oppimisesta, osaamisen kehittämisestä, vastuusta ja mahdollisuudesta luoda niillä jotain uutta, toisenlaista. Pamfletti on hänelle yritys muistuttaa siitä, että vaikka elämme monin osin säännellyssä todellisuudessa ja usein harmaassa arjessa, todellisuutta on paikka paikoin mahdollisuus taivuttaa mielemme mukaan. Aina se ei onnistu, mutta kokeilla kannattaa.

VÄHEMMÄN PÖNÖTYSTÄ, ENEMMÄN INNOSTAMISTA

Tarinoissa on niin johtajia ja taksinkuljettajia kuin opettajia ja insinöörejä. Toisin tekeminen on yllättävää ja johtaa johonkin ennakoimattomaan.

Johdannossa ja loppuluvussa Jenni Karjalainen kehystää tarinat yhteiskunnallisella keskustelulla. Suomen taloudellinen menestyminen edellyttää paremmin toimivia työpaikkoja. Paremmuus ei ole teknistä, ennakoitua ja kontrolloitua suorittamista.

Karjalainen kuvaa osaamisen kehittämisen ja työhyvinvoinnin tilaa. Kaikkien osaamista on kehitettävä, kaikkien on kehitettävä uutta, kaikkien on rymisteltävä. Työelämässä on liikaa kontrollointia ja liian vähän innostumista ja innostamista.

– Missioni on vähentää pönötystä ja toisaalta valaa ihmisiin rohkeutta ja uskallusta ajatella ja tehdä asiat toisin. Ilahdun, jos poliitikot havahtuvat miettimään, miten työelämää tukemaan luodaan mahdollistavaa sääntelyä kahlitsevan sijaan. Todellinen kasvu löytyy korkeasta työllisyysasteesta, osallisuudesta ja innovaatioista, uudella tavalla tekemisestä, Karjalainen kertoo.

– Olemme paitsi elämässä, myös työelämässä ihmisiä, jotka luonnostaan janoavat merkityksiä ja merkityksellisyyttä. Ihmisyyden vaalimisen pitäisi olla jokaisen elämässä keskeinen johtotähti, hän toivoo.

Tyyliltään tarinat ja niiden kehystys oppimisen portailla on väljää, iloisen kuplivaa ja sutjakkaasti etenevää. Pamfletista jää lukijalle hyvä mieli, sillä tarinat herättävät tunteita – liikutusta, empatiaa, ylpeyttä ja ärsytystäkin. Ne ansaitsivat tulla kerrotuiksi.

– Disruptoita posliinikaupassa -pamfletti muistuttaa, että vaikka työelämä ja maailma muuttuvat koko ajan, parempaan muutokseen ja innovatiivisempaan työelämään tarvitaan meitä kaikkia, Karjalainen sanoo.

Karjalainen tunnetaan myös setäkuiskaajana. Hän huomasi tulevansa hyvin toimeen työelämässä vaikuttavien setien kanssa, vaikka ei tarkoitakaan, että vain miehet voisivat olla setiä. Päinvastoin, Karjalainen pitää itseäänkin hieman setäaivoisena.

Havainnosta syntyikin idea jakaa erilaiset persoonat huomioivia vuorovaikutusvinkkejä myös muille. Nyt Karjalainen matkustelee eri puolilla maata työpajoja vetämässä. Yhdenlaista konkreettista ja ravistelevaa työelämän muutosta tämäkin.

TYÖELÄMÄ MURROKSESSA

Jenni Karjalaisen pamfletin julkaisee Kalevi Sorsa -säätiö. Julkaisijaa motivoi halu osallistua keskusteluun työelämän muutoksista.

– Tässä pamfletissa käsitellään työelämän rajojen ja sääntöjen rikkomista kiinnostavalla tavalla, kommentoi tutkimuspäällikkö Antti Alaja säätiön halua toimia pamfletin julkaisijana.

– Jo pidempään painopisteenämme on ollut työelämän muutosten tarkastelu. Olemme olleet kiinnostuneita siitä, miten muutokset haastavat yhteiskuntapolitiikan. Tykkäämme olla alustana erilaisille puheenvuoroille, Alaja jatkaa.

Viime vuosina säätiö onkin julkaissut useita näkökulmia työelämän muutoksiin. Esimerkiksi Ville Blåfield pohti Uusi työ, uudet duunarit -julkaisussaan uuden työn luonnetta ja sen tekijöitä. Armi Mustosmäki arvioi Pohjoismainen malli digipaniikin aikakaudella -julkaisussaan, miten teknologinen ja digitaalinen kehitys eivät tapahdu itsestään, vaan yhteiskunnalliset instituutiot luovat muutosta. Juha Siltalan Työnantajan alaisena ilman työsuhdetta -julkaisun teemana olivat pätkätyöt.

Inari Juntumaa

Lue lisää

Disruptioita posliinikaupassa