Jyväskylän Talvi palaa juurilleen

Henkiin herätetyssä Jyväskylän Talvi -tapahtumassa käytiin keskustelua muun muassa kestävästä taloudesta, työn uusista muodoista ja hyvinvointiyhteiskunnan mahdollisuuksista. Helmikuun lopulla järjestetyn tapahtuman keskustelut olivat tosiasioihin pohjaavia, sivistyneitä ja tasokkaita, Sanna Viljakainen kirjoittaa.

Kuulin Työväen kulttuuritapahtuma Jyväskylän Talvesta ensi kertaa, kun aloitin työt Työväen Sivistysliitossa, vähän reilu seitsemän vuotta sitten. Kokeneemmat kollegat kertoivat upeista, mahtavista ja innostavista työväen kulttuuritapahtumista. Yksi näistä oli Jyväskylän Talvi, jota olivat aikanaan toteuttaneet TSL:n Jyväskylän seudun opintojärjestö ja SAK:n paikallisjärjestö.

Kukaan ei oikein tuntunut tietävän, mitä Talvelle oli tapahtunut, eikä Jyväskylän seudun opintojärjestön toiminnastakaan oikein saanut selkoa. Googlailin tietoja Talvesta, ja Wikipedia tiesi kertoa, että Jyväskylän Talvi ja Jyväskylän Kesä oli yhdistetty Jyväskylän Festivaalit ry:n alle 1990-luvulla. Resurssisyistä Talven järjestäminen oli lopetettu.

Tämän vuoden helmikuussa Jyväskylän Talvi palasi juurilleen. Se toteutettiin henkiin herätetyn Jyväskylän Talvi -yhdistyksen nimissä viisipäiväisenä tapahtumana 21.–25.2. Jyväskylän seudulla takavuosina aktiivisesti vaikuttanut kulttuuriyhdistys on viettänyt viime vuosina hiljaiseloa.

Tapahtuman avajaistilaisuudessa Jyväskylän Talven puheenjohtaja Terttu Mäkinen mainitsi, että Talven järjestämisessä väliin on jäänyt yksi sukupolvi. Nyt yhdistys on elvytetty, ja se palaa juurilleen käymään keskustelua kestävästä taloudesta, työn uusista muodoista, hyvinvointiyhteiskunnan mahdollisuuksista ja monesta muusta ajankohtaisesta kysymyksestä.

Vuoden 2018 tapahtuman suojelija, psykiatri ja kirjailija Claes Andersson painotti puheessaan, että elämme vaihtoehtoisten totuuksien maailmassa. Tämän vuoksi on suuri tarve Talvessa järjestettävien keskustelutilaisuuksien kaltaisille, faktoihin perustuville alustuksille sekä sivistyneelle dialogille.

Samaa viestiä painotti Jyväskylän kaupunginjohtaja Timo Koivisto tervehdyspuheessaan.

Koivisto muisteli kuulleensa Talvessa aikanaan käydyn ”kovaa keskustelua”. Kun tänä päivänä keskustelu on siirtynyt someen, ilmapiiri on koventunut epäterveellä tavalla. Koiviston mielestä Talven tilaisuuksilla on merkittävä arvo Jyväskylän noin 5 000 vuosittaisen tapahtuman joukossa siksikin, että ne tarjoavat ihmisille mahdollisuuden käydä laadukasta ja sivistynyttä keskustelua yhteiskunnallisista asioista.

Talven avajaistilaisuus sisälsi tuhdin annoksen erilaisia näkökulmia vuoden 1918 tapahtumiin. Neljän alustajan puheita kuunnellessani ymmärsin, kuinka vähän tiedän sisällissodan – tai millä nimellä sitä sitten kukakin kutsuu – vaiheista. Seminaarin keskusteluissa tuli ilmi, että tämä historian vaihe on sellainen, josta ollaan oltu hiljaa, mutta jonka traumaa kannetaan sukupolvilta toisille.

Tämän yhden päivän seminaarin aikana opin vuoden 1918 tapahtumista enemmän kuin koskaan ennen yhteensä. Poimin talteen noin 30 nimeä, jotka vilahtelivat alustajien puheissa. Kirjailijoita, runoilijoita ja muita merkittäviä henkilöitä, joiden tuotoksiin haluaisin perehtyä. Kirjailija Heidi Köngäs esitteli Sandra-romaaninsa kautta naisen näkökulmaa taistelun vaiheissa. Alustuksen myötä jäin pohtimaan, etten minäkään tiedä oman sukuni historiaa noilta ajoilta. Ei niistä ole kai puhuttu. Kirjailija Sture Lindholmin julkaisuunsa pohjaava esitys kuvasi riipivän tarkasti Tammisaaren vankileirihelvettiä. Kirjailija ja historiantutkija Timo Malmi taustoitti historiaa elävästi runoviittausten kautta.

Eniten ehkä kolahti viimeinen, tutkija Olli Löytyn puheenvuoro, joka käsitteli maahanmuuttajataustaisten nykykirjailijoiden kuvauksia kotimaittensa sisällissodista. Keskuudessamme on henkilöitä, joille sisällissodan omakohtaiset kokemukset ovat lähihistoriaa, ja joille kotimaassa tapahtuvat kauheudet vaikuttavat edelleen jokapäiväiseen arkeen.

Kuvittelisi, että meillä suomalaisilla löytyisi oman historiamme myötä empatiaa ja auttamishalua niitä kohtaan, jotka kokevat samanlaista kauhutarinaa tässä ajassa, kuin me olemme aikanaan kokeneet. Vai onko niin, että vihapuhe, rasismi ja kielteinen suhtautuminen kumpuavatkin siitä pelosta, että näiden maahamme muuttavien ihmisten kautta omat vaietut tarinamme nousevat pintaan? Haluammeko jatkaa hiljaisuutta ja uskoa vain omiin arkistotarinoihimme tositarinoiden sijaan?

Mielestäni Jyväskylän Talven aloitusseminaari täytti loistavasti ne kriteerit, joita tapahtuman keskustelutilaisuuksilta odotetaan: tosiasioihin pohjaavaa, sivistynyttä ja tasokasta keskustelua. Tosin pedagogisesta näkökulmasta katsoen olisin kaivannut alustusten lisäksi osallistujien välistä vuoropuhelua aiheesta. Olisin enemmän kuin mielelläni jakanut tuntemuksia, havaintoja ja oivalluksia muiden osallistujien kanssa. Omaa katsontakantaani olisi varmasti avartanut toisten kuulijoiden näkemykset, varsinkin kun yleisössä suurin osa oli itseäni huomattavasti kokeneempia henkilöitä.

Ilahduttavaa oli, että tilaisuuden alussa saimme nauttia myös Soittokunta Kajastuksen vaikuttavasta esityksestä ja tilaisuuden päätteeksi näimme Kaisa Salmen elokuvan Fellmanin pelto. Tilaisuus todensi monella tapaa sen, että myös taiteen ja kulttuurin keinoin voimme tarkastella yhteiskunnallisia ilmiöitä ja tapahtumia. Juuri tämän kaltaisia oppimisen paikkoja tarvitsemme: tunnetta, tietoa ja totuuden etsintää.

Jyväskylän Talven puolen viikon kestävä ohjelmakokonaisuus vaikuttaa laadukkaalta työväenkulttuuritapahtumalta. Keskustelutilaisuuksissa alustajina on kovan luokan asiantuntijoita. Ohjelmassa on keskustelutilaisuuksien lisäksi myös kulttuuriohjelmaa kaikenikäisille.

Tapahtumaa organisoivan toiminnanjohtajan, TSL:n Jyväskylän seudun opintojärjestön puheenjohtajan Mika Kelanderin mielessä siintää jo vuoden 2019 Jyväskylän Talvi. Tuolloin on aihetta juhlaan, kun ensimmäisen Jyväskylän Talven järjestämisestä tulee kuluneeksi 50 vuotta. Paluu juurille oli varmasti ajankohtaista juuri nyt. Tässä epävarmassa ajassa laadukasta sivistys- ja kulttuuritoimintaa tarvitaan ihan yhtä paljon kuin 50 vuotta sitten. Toivon Jyväskylän Talvelle menestystä tuleviin tapahtumiin.

Jyväskylän Talvi ry:n taustalla vaikuttaa vahvasti muutama vuosi sitten uuteen nousuun ponnahtanut Jyväskylän seudun opintojärjestö. Jyväskylän Talvea on viime syksystä saakka suunniteltu yhteistyössä SDP:n, Vasemmistoliiton, TSL:n ja KSL:n sekä SAK:n paikallisyhdistysten voimin.

Sanna Viljakainen
Kehittämispäällikkö, TSL