Jokaiselle kuuluu oikeus oppia omalla tavallaan

Santeri Kataisella todettiin jo ala-asteikäisenä lukivaikeus, joka edelleen aikuisiällä näkyy hankaluutena sisäistää tekstiä. Katainen työskentelee elintarvikkeiden toisiopakkauslinjastoja tekevässä yrityksessä. Työssä pitää sisäistää paljon sekä uutta että vanhaa teknologiaa.

– Jos on kova paine suorittaa joku asia nopeasti, niin siinä vaiheessa lukivaikeus tulee usein esiin ja luen ihan mitä sattuu. Jälkeenpäin sitten mietin, että mikä se asia tässä oli.

Opiskeluaikana Katainen sai tukea lukivaikeuteensa, mutta työelämään siirtyessä häntä jännitti kertoa siitä työnantajalle. Kertominen kuitenkin kannatti, sillä lukivaikeudesta huolimatta Katainen palkattiin työhön eikä hänen nyt tarvitse piilotella ongelmaansa.

Katainen kertoo, että työpaikalla lukivaikeus näkyy käytännössä vain vähän, sillä työssään hän voi toimia omien vahvuuksiensa varassa, ja tekstiä lukiessaan hän käyttää esimerkiksi digitaalisia apuvälineitä kuten tekstin korostusta ja erilaisia hakutoimintoja.

Jopa joka viidennellä aikuisella on eriasteisia vaikeuksia oppimisessa. Osalla vaikeus on diagnosoitu. Osalta diagnoosi puuttuu, mutta he ovat itse epäilleet asiaa. Osa ei ole koskaan edes ajatellut, että itsellä saattaisi olla pulmia oppimisessa. Sen sijaan he ovat nähneet paljon vaivaa ja keksineet ongelmiinsa luovia ratkaisuja selvitäkseen työelämässä ja yhteiskunnassa.   

– Oppimisen haasteet tai vaikeudet eivät ole vain lapsuuteen liittyviä asioita, vaan ne ovat osa elämänkulkua. Ne eivät kuitenkaan määritä ihmisen kykyä oppia, neuropsykiatrinen ohjaaja Anna Niemelä totesi Jokaisen osaaminen näkyviin – Aikuisten oppimisvaikeudet, kouluttautuminen ja työelämä -selvityksen julkaisutilaisuudessa.

Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus Jotpan julkaisema selvitys kertoo aikuisten oppimisen vaikeuksista ja niiden vaikutuksesta sekä antaa vinkkejä, kuinka koulutuksissa ja työelämässä voitaisiin paremmin huomioida heidät, joilla näitä vaikeuksia on. Oman tarinansa kertoo myös yhdeksän kokemusasiantuntijaa, joista Santeri Katainen on yksi.  

Oppiminen tulisi mahdollistaa kaikille

Minäpystyvyys vaikuttaa siihen, kuinka vaativista tehtävistä ihminen uskoo suoriutuvansa. Heikko minäpystyvyys nakertaa uskoa oppia uutta, ja vaikka haluja kouluttautua olisi, luottamuksen puute omaan osaamiseen saattaa estää sen. Kun oppija puolestaan saa onnistumisen kokemuksia ja hyväksyntää sekä iloa uuden oppimisesta, hänen kokemuksensa minäpystyvyydestä vahvistuu.

Koulutusjärjestelmä kuitenkin korostaa osaamisen ja oman ajattelun osoittamista kirjallisesti. Muitakin keinoja olisi ja oppimisen pulmiin saa nykyään tukea aiempaa enemmän, mutta tuen eteen saa nähdä vaivaa.

– Oppilaitoksissa on tukea, mutta sitä pitää erikseen pyytää, eikä opintokokonaisuuksia tai jaksoja välttämättä suunnitella niin, että niitä voisi suorittaa monenlaisilla tavoilla, Anna Niemelä sanoi.   

Harva myöskään haluaa heti ensimmäiseksi kertoa tuntemattomille omista ominaisuuksistaan kuten hahmottamisen ongelmista tai lukivaikeuksista. Kertomista hankaloittaa myös, jos ei itse edes tiedä omasta vaikeudestaan, siitä minkälaista tukea on saatavilla tai miten oppimisen vaikeuksiin suhtaudutaan.   

Työväen Sivistysliiton perustaitokoulutuksen asiantuntija Mika Ukkosesta olisi hyvä, että oppilaitoksissa ja työpaikoilla tukipalvelut liitettäisiin osaksi jokapäiväistä toimintaa.

– Tarvitaan ihmisiä, jotka ovat läsnä, havainnoivat ja keskustelevat ihmisten kanssa ja näkevät, miten asiat etenevät. Ja jos joku tarvitsee apua, siihen pitäisi reagoida ilman, että sitä tarvitsee erikseen anoa.

Työn kognitiivinen kuormitus on kasvanut

Työelämässä tarvitaan aiempaa enemmän kykyä käsitellä tietoa, ja esimerkiksi teollisuustyössä asiantuntijatyön määrä on lisääntynyt. Oppimisen vaikeuksia ei työpaikoilla aina kuitenkaan tunnisteta tai huomioida. Työnantajien huolena voi olla esimerkiksi tukitoimien kalleus tai vaivalloisuus.

– Meillä vallitsee tietynlainen yhdenmukaisuuden vaatimus. Työpaikat haluavat mahdollisimman valmiita ja täydellisesti oppivia työntekijöitä, mikä ei ole realistista, Anna Niemelä sanoi.  

Erilaisten oppijoiden huomioiminen on kuitenkin tärkeää, koska Suomessa vallitsee pula työvoimasta. Erilaisuuden huomioiminen on tärkeää myös ihmisten itsensä kannalta, jotta jokainen voisi kokea olevansa omana itsenään arvostettu ja tärkeä osa työyhteisöä.

Niemelän mukaan työpaikoilla pitäisi ylipäätään herättää enemmän keskustelua siitä, miten osa ihmisistä oppii eri tavalla. Usein haasteet nousevat esille työtehtävien tai elämäntilanteen muuttuessa.

– Silloin työpaikoilla pitäisi olla tietoa siitä, miten tukea ihmisiä ja eikä vain ihmetellä, jos joku ei osaa tai pääsekään kärryille, Anna Niemelä totesi.  

Pääluottamusmies David Herok kertoi, miten hänen työpaikallaan DHL Supply Chainissa on jo useamman vuoden pyritty tunnistamaan oppimisen haasteita, löytämään erilaisia apukeinoja ja satsaamaan viestintään. Kirjallinen tieto ei esimerkiksi ole enää ainoa tapa viestiä.  

Kun tieto kulkee suusta suuhun esimieheltä työntekijälle, yritys pystyy samalla varmistamaan, että viesti on tullut ymmärrettyä. Samalla työntekijöiden on helpompi kysyä, voisiko jonkun asian tehdä tarvittaessa toisin.

– Ennemminkin yritämme mahdollistaa asioita ongelmien etsimisen sijaan, sillä jos muutokset eivät vaikuta arjen sujuvuuteen, turha niitä on sen kummempaa ihmetellä. Ihmisiä pitäisikin kannustaa tekemään asioita tavallaan. 

TSL:ssä erilaiset oppijat huomioitu pitkään

TSL:n koulutuksissa on jo pitkään ymmärretty asian tärkeys ja pyritty ottamaan erilaiset oppijat huomioon. 

– Meillä on jo pitkään mietitty monikanavaisuutta ja erilaisia tapoja suorittaa opinnot. Näitä mietitään jo siinä vaiheessa, kun kurssia ja materiaaleja suunnitellaan. Kun opittavat asiat saa itselle omaksuttavassa muodossa, taataan samalla oikeus oppimiseen, TSL:n perustaitokoulutuksen asiantuntija Pinja Kuusenaho sanoi. 

Mika Ukkosesta on kuitenkin hyvä, että aikuisten oppimisen vaikeuksista tehdään lisää selvityksiä, sillä tieto tekee asioita näkyväksi.

– Aina puhutaan siitä, miten kouluttajat ja opettajat voisivat kehittyä. Sen tunnistamiseen tarvitaan kuitenkin työkaluja ja välineitä. Kaikki tällainen selvitystyö auttaa siinä.