Harrastajaorkesterit hitsautuvat tiiviiksi yhteisöiksi

Viipurin Työväen Soittajat – Puhallinorkesteri Wiipurin puheenjohtaja Maarit Mäki-Rayo aloitti soittamisen musiikkikoulussa 10-vuotiaana. Hänen ensimmäinen soittimensa oli viulu. 13-vuotiaana soitin vaihtui sopraanosaksofoniin, kun Mäki-Rayo liittyi silloisen kotipaikakkakuntansa Kokkolan soittokuntaan. Soittaminen jatkui siihen asti, kunnes Mäki-Rayo muutti Helsinkiin ja sai lapset 1990-luvun alussa. 

– Silloin oli kymmenisen vuotta taukoa, jolloin soitin ainoastaan kotona.

Käydessään kotipuolessa Kokkolassa paikallinen soittokaveri vinkkasi Mäki-Rayolle Helsingissä toimivasta puhallinorkesteri Wiipurista ja siitä, miten siellä oli hyvä porukka. Mäki-Rayo päätti käydä katsomassa harjoituksia. Nyt hän on soittanut kyseisessä soittokunnassa yhteensä 20 vuotta, soittimina sopraanosaxofoni, alttotorvi sekä tällä hetkellä tuuba. Puheenjohtajaksi hänet valittiin vuonna 2014. Sitä ennen hän toimi usean vuoden sen sihteerinä.  

Suomen Työväen Musiikkiliiton toiminnanjohtaja Sanna-Mari Holma kertoo, miten monella lapsena soittamisen aloittaneella tulee jossain välissä elämää tauko soittamiseen, kun aikaa ei ole.

– Soittaminen saattaa jatkua vielä opiskelijana esimerkiksi opiskelijaorkesterissa, mutta aika monella soittaminen hiipuu, kun työelämä vie tai viimeistään lasten myötä.

 Kun elämän rauhoittuu, soitin kaivetaan taas esiin.

– Joillakin menee eläkevuosille asti ennen kuin soittamiselle on taas riittävästi aikaa.

Pitkät välimatkat haittaavat harrastamista

Monelta paikkakunnalta löytyy harrastajaorkesteri ja isoimmista kaupungeista useampi.

– Suomessa on vahva harrastajakulttuuri nimenomaan puhallinorkesteripuolella. Jousisoittajille mahdollisuuksia on vähän vähemmän, mutta niitäkin löytyy. On myös erilaisia harrastajien sinfoniaorkestereita, Sanna-Mari Holma sanoo.

Suomen Työväen Musiikkiliitossa on jäsenenä reilu kolmekymmentä orkesteria, joissa musisoi yhteensä noin tuhat soittajaa. STM:stä saa tietoa sen jäsenorkestereista.

– Suomen Puhallinorkesteriliitosta voi myös kysyä neuvoa ja netistä etsiä tietoa oman paikkakunnan orkestereista, jos soittaminen kiinnostaa. Ja musiikkioppilaitosten yhteydessä toimii orkestereita, joihin myös aikuisten on mahdollista liittyä.

Maarit Mäki-Rayo kertoo, miten monelle työssäkäyvälle on tärkeää saavutettavuus eli se, että orkesteri harjoittelisi riittävän lähellä ja itselle sopivina päivinä.

– Vaikka haluaisi käydä soittamassa, harrastaminen loppuu äkkiä, jos harjoituksiin ehtii vain satunnaisesti pitkän matkan takia.

Aloitteleville aikuisille on omia orkesterikouluja

Harrastajaorkestereissa on paljon neliviisikymppisiä soittajia. Sanna-Mari Holma näkee orkestereiden tulevaisuuden kuitenkin valoisana.

– Meillä on loistava musiikkioppilaitosjärjestelmä, joka tukee harrastamisen jatkuvuutta ja jota kautta syntyy uusia harrastajasukupolvia.

Vaikka iso osa soittajista on aloittanut harrastuksen lapsena, aloittaa voi myös aikuisena. Aikuisille aloittelijoille on myös puhallinorkesterikouluja.

–  Toki jos ei ole soittanut aikaisemmin, pitää olla kärsivällisyyttä opetella soitinta, sillä alkuvaihe etenee hitaasti, Holma sanoo.

Osalle oman soittimen hankinta voi tuntua kalliilta investoinnilta. Monilla puhallinorkestereilla on lainattavia soittimia. Puhallinorkesteri Wiipurilla niitä on vain muutama, koska soittimien varastointi on ongelma.

– Aiemmin soittaneilla ongelma on usein päinvastainen eli heillä on monta soitinta jemmassa, jos tulisi joskus tilaisuus ottaa ne taas käyttöön.

Soittamisella monia hyvinvointivaikutuksia

Maarit Mäki-Rayolle soittaminen on tapa rentoutua. Se oli sitä hänelle jo lapsena.

– Lisäksi se antaa mielihyvää ja onnistumisen kokemuksia, kunhan soitettava ohjelma on sopivan vaativa.  Soittaessa saa myös kokeilla omia taitojansa, miten hyvin oppii.

Sanna-Mari Holma muistuttaa, miten varsinkin aikuisilla musiikin aktiivinen tekeminen vaikuttaa monin eri tavoin hyvinvointiin.

– Se on myös hyvä vastapaino työelämälle. Moni sanoo, että yhdessä soittaessa työasiat unohtuvat, kun harjoituksissa pitää keskittyä täysin muuhun.

Orkesterit ovat tiiviitä yhteisöjä ja osa saattaa tavata toisiaan myös harjoitusten ulkopuolella. Myös Mäki-Rayolle on tärkeää tuntea olonsa kotoisaksi ryhmässä, jossa hän soittaa.

– Aikuisten harrastamisessa korostuu se, että ryhmässä on mukavaa puhua myös niitä näitä, eikä harjoituksissa käydä vain soittamassa.

Väki vanhenee, mutta uusiakin onneksi tulee

Kaikki orkesterit pyrkivät konsertoimaan ja monet esiintyvät myös pienemmillä kamarimusiikkikokoonpanoilla. 22-jäsenisellä puhallinorkesteri Wiipurilla on vuodessa keikkoja kymmenkunta. Korona-aikana esiintymisten määrä laski, mutta nyt niitä taas on.

Kaksi kertaa vuodessa se soittaa lukiolaisten vanhojen päivien tansseissa. Lisäksi soittokunta esiintyy STM:n tilaisuuksissa ja vanhusten- ja palvelutaloissa. Esiintymisten määrä on Maarit Mäki-Rayosta sopiva, mutta hän toivoisi, että osa tilaisuuksista olisi vähän erityyppisiä.

– Vanhusten- ja palvelutaloesiintymisissä suurin ongelma on se, että ne ovat aina päivällä. Meillä on kuitenkin paljon työssä käyviä jäseniä, jotka välttämättä eivät pääse näihin tilaisuuksiin mukaan.

Puhallinorkesteri Wiipurissa soittajien ikähaitari on 50-vuotiaista 90-vuotiaaseen.  

– Olemme vanheneva soittokunta, mutta meille on onneksi tullut 50–60-vuotiaita uusia soittajia muutaman vuoden sisään aika monta. Toivon, että nämä uudet toisivat mukanansa lisää jäseniä, koska toisesta päästä ihmiset alkavat luopumaan soittamisesta.