Fidel on kuollut – eläköön Kuuba!

Kuuban vallankumous vuonna 1959 käynnisti Fidel Castron valtakauden lähes kuudeksikymmeneksi vuodeksi. Kuuban kehitystä seurannut Hannu Ohvo kirjoittaa Fidelin vuosista.

Vuoden 2016 lopulla kuollut Fidel Castro oli viime vuosikymmenten yksi merkittävimmistä Latinalaisen Amerikan poliitikoista. Kuuban vallankumous innosti vasemmistoa eri puolilla maailmaa. Kuuba pani hanttiin Yhdysvaltain imperialistiselle politiikalle. Myös vallankumouksen saavutukset, kuten hyvä terveydenhoito jonka ansiosta maan lapsikuolleisuus putosi yhdeksi maailman pienimmistä, korkeatasoinen koulutus kaikille sekä kapea, mutta turvattu toimeentulo, kestivät vertailun muihin Karibian ja Latinalaisen Amerikan maihin.

Olen vieraillut Kuubassa viisi, kuusi kertaa. Ensimmäisen kerran matkustin maahan vuonna 1978 Kuuban nuorisofestivaaleille. Myöhemmin kävin työmatkoilla SAK:n ja SASKin edustajina. Viimeksi vierailin Kuubassa turistina kahden viikon matkalla tutustumassa maan fantastiseen musiikkikulttuuriin. Siitä tulikin paras matkani maahan.

Matkustimme linja-autolla Kuuban läpi Havannasta Santiago de Cubaan. Tutustuimme afrokuubalaiseen kulttuuriin ja afrikkalaisiin uskontoihin, jotka espanjalaiset yrittivät kieltää, mutta orjat sekoittivat ne katolisuuteen. Kokeilimme yksityisiä ravintoloita, joista minulla on vain hyvää sanottavaa. Nykyisin suosiotaan on lisännyt myös kotimajoitus. Kuubassa käy paljon turisteja, erityisesti Kanadasta, joille saarivaltio tuntuu lähes ilmaiselta. Turismi onkin maalle suuri valuutan tulolähde. Siksi yhteisyritykset ja ulkomaiset sijoitukset ovat nyt sallittuja.

Tutustuimme Santiago de Cubassa myös Moncadan kasarmeihin, joita vastaan Fidel Castro joukkoineen hyökkäsi 26. päivä heinäkuuta vuonna 1953. Hänellä oli hyvä tuuri, ettei hän itsekin tullut ammutuksi. Kuuban historia olisikin ollut siinä tapauksessa jotain aivan muuta. Nyt Fidel on haudattuna Santiago de Cuban Santa Ifigeneian hautausmaalle. \”El Comandanten\” tuhkauurna sijoitettiin hautamausoleumiin Kuuban 1800-luvun kansallissankarin José Martín viereen.

Tapasin Fidel Castron vuonna 1990, kun olin SAK:n kansainvälisenä sihteerinä Kuuban ay-keskusjärjestön CTC:n kongressissa. Berliinin muuri oli jo kaatunut ja pienet sosialistiset maat olivat siirtyneet kapitalismiin, mutta Neuvostoliitto oli vielä olemassa. Fidel piti kahden tunnin puheen ja oli paikalla jokaisena viitenä päivänä. Hän kuunteli tarkkaan pidetyt puheenvuorot ja kommentoi niistä monia. Se oli kokousväen dialogia Fidelin kanssa, joka jakeli neuvoja CTC:n johdolle.

YHDYSVALTAIN TAKAPIHAPOLITIIKKAA

Vuoden 1959 vallankumous syöksi istuvan diktaattori Fulcensio Batistan vallasta ja nosti valtaan Fidel Castron. Kumous oli sissijoukkojen tekemä, mutta se ei olisi onnistunut ilman köyhien talonpoikien tukea. On myös huomattava, että vallankumousta ei viety väkisin eteenpäin kuten Stalin aikanaan teki Euroopassa. Kuuban vallankumousta veivät eteenpäin Fidelin kokoamat vasemmistointellektuellit.

Monet pitivät Castron johtamaa Kuubaa vastavoimana Yhdysvaltain takapihapolitiikalle. Kuuba oli David ja Yhdysvallat Goljat.

Kuuba itsenäistyi vuonna 1902, mutta Yhdysvallat miehitti Kuuban vuosina 1906 ja 1917. Maata johtivat vuosikymmeniä Yhdysvaltain tukemat autoritääriset hallitukset.

Yhdysvallat on kokenut oikeutenaan puuttua milloin tahansa naapurimaidensa sisäisiin asioihin. Yhdysvallat hallitsi pitkään Panamaa, Dominikaanisen Tasavallan Yhdysvallat on miehittänyt viisi kertaa, Nicaraguan vuonna 1909. Meksikoon Yhdysvallat teki kaksi eri sotaretkeä. Haitin miehitys oli vuonna 1915 ja Guatemalan hallitus kaadettiin 1954.

Kuuban vallankumouksen jälkeen Yhdysvallat teki Sikojenlahden maihinnousun kuubalaispakolaisista kouluttamillaan joukoilla vuonna 1961. Tavoitteena oli syöstä Castro vallasta, mutta lopputulos oli päinvastainen.

KUUBA NEUVOSTOLIITON SYLIIN

Yhdysvallat teki virheitä suhtautumisessaan 1959 vallankumoukseen. Jos se olisi neuvotellen selvittänyt välinsä Kuuban kanssa, historia olisi toinen. Sen sijaan maa aloitti vihamielisen politiikan ja ilmoitti kaatavansa Castron hallituksen.

Vuonna 1960 Fidel Castro vieraili Yhdysvalloissa ja YK:ssa, jossa hän julisti, ettei ole kommunisti ja haluaa normaalit suhteet Yhdysvaltoihin. Varapresidentti Richard Nixon ei suostunut edes puhumaan Fidelin kanssa.

Lukuisat Castron murhayritykset ja Sikojenlahden surkea mahalasku sysäsivät Kuuban lopullisesti Neuvostoliiton syliin. Yhdysvallat laittoi Kuuban kauppasaartoon. Maa oli myynyt sokerinsa Yhdysvaltoihin ja nyt sen piti äkkiä löytää uudet markkinat.

Neuvostoliitto oli suhtautunut suurella epäluulolla Kuuban vallankumoukseen. Se muutti kuitenkin kantaansa, kun havaitsi mahdollisuuden saada liittolaisen Yhdysvaltain naapurista. Tämä johti Kuuban ohjuskriisiin vuonna 1962, joka oli syöstä suurvallat ydinsotaan. Fidel Castro oli vihainen ja koki, että Neuvostoliitto antoi periksi ja hän haukkui julkisesti Hruštšovia.

Neuvostoliitto tarjosi kuitenkin talousapua. Fidel vieraili Neuvostoliitossa vuonna 1963 ja sai sankarin vastaanoton. Hruštšov teki vastavierailun ja suhteet vakiintuivat. Kuuba hyväksyttiin myös sosialististen maiden talousjärjestö SEVin jäseneksi. Tämä oli kuin lottovoitto Kuuballe. Neuvostoliitto myi Kuuballe halpaa öljyä ja osti kalliilla sokeria. Vastineeksi Kuuba omaksui neuvostokommunismin.

Järjestely merkitsi, ettei Kuuban tarvinnut panostaa taloutensa kehittämiseen. Maataloudessa sokeri oli tärkein tuote. Teollisuutta ei ole sanottavasti syntynyt.

TEMPOILEVAA TALOUSPOLITIIKKAA

Kuuban kommunistinen puolue KKP perustettiin vuonna 1961, mutta ensimmäisen puoluekokouksen se piti vasta 1975. Kuuban hallinto on ollut lähes kopio Neuvostoliiton hallinnosta. Byrokratia on samanlaista. Perustuslaissa on taattu KKP:n johtava asema. Vain sen liittolaisjärjestöt kuten ay-liike CTC, kommunistinen nuorisoliitto UJC ja naisjärjestö ovat sallittuja.

Vallankumouksen jälkeen amerikkalaiset yritykset ja suurtilat kansallistettiin. Myös valtiontiloja perustettiin, mutta kun ne osoittautuivat tehottomiksi tilalle tuli osuuskuntatiloja. Pientalonpojat jäivät niiden ulkopuolelle ja heillä on oma liittonsa.

Tehottomat maatalous ja kuljetukset yhdessä aiheuttivat jatkuvaa ruokapulaa, joten maa turvautui ruuan tuontiin. Kuubassa on edelleen käytössä säännöstelykortit. Talouspolitiikka on ollut tempoilevaa. Välillä on varovasti kokeiltu markkinoita, mutta pian nekin on vedetty takaisin.

Kun Neuvostoliitossa nousi valtaan vuonna 1985 Mihail Gorbatshov, hän käynnisti perestroikan ja glasnostin. Gorbatshov julisti vuonna 1988, ettei Brezhnevin oppi ole enää voimassa. Tämä käynnisti mullistukset Itä-Euroopassa, jotka johtivat lopulta Berliinin muurin murtumiseen. Kun Gorbatshov vieraili DDR:ssä syksyllä 1989, puoluejohtaja Honecker järkyttyi, kun joukot tervehtivät Gorbatshovia eivätkä häntä.

Gorbatshov vieraili vuonna 1989 myös Kuubassa, jossa Fidel hiukan vastentahtoisesti häntä isännöi ja totesi julkisesti, että Neuvostoliiton lääkkeet eivät sovi Kuuballe.

Kenties juuri DDR:ssä ja Kuubassa suhtauduttiin kaikkein varautuneimmin Gorbatshoviin.

Kun kommunismi Euroopassa romahti, Kuuba ajautui pahoihin talousvaikeuksiin. Ulkomaankaupasta katosi jopa 80 prosenttia. Kuuba aloitti yhteistyön Venezuelan ja Brasilian kanssa. Se lähetti maihin korkeatasoista terveydenhoitohenkilökuntaansa, erityisesti lääkäreitä, ja sai vastineeksi halpaa öljyä sekä valuuttana lääkäreiden palkat. Lääkäreiden valuuttatulot ovat suuremmat kuin turismista saatavat.

Kuuba oli kokeillut aikaisemmin myös vallankumouksen vientiä, mutta oli saanut siipeensä niin Afrikassa kuin Latinalaisessa Amerikassakin. Kuuban vallankumouksessa kunnostautunut Che Guevara epäonnistui Kongossa ja lopulta hänet tapettiin Boliviassa. Kuuba oli kuitenkin pelastanut Angolan Etelä-Afrikan miehitykseltä. Nelson Mandela kiittikin Kuuban vierailullaan Fideliä ja myönsi Kuuban ansiot Namibian itsenäistymisessä ja apartheidin kaatamisessa.

TOISINAJATTELIJOITA EI OLE SALLITTU

Yhdysvaltain Kuuban saarto antoi Fidelille hyvän tekosyyn syyttää jenkkejä kaikista Kuuban vaikeuksista. Hänen vainoharhainen suhtautumisensa toisinajattelijoihin koitui maalle tappioksi.

Kuubassa on ollut poliittisia vankeja, mutta kaikista hämmentävin tapaus oli vuonna 1987 Kuuban vallankumoussankarin, kenraali Arnaldo Ochoan, oikeudenkäynti. Ochoa oli Kuuban nykyisen johtajan Raúl Castron hyvä henkilökohtainen ystävä.

Ochoa tuli mukaan sissiarmeijaan vuonna 1957. Hän oli vallankumouksessa Santa Claran sankari. Hän myös pelasti Kuuban maineen Angolassa. Ochoa oli Kuuban armeijan numero kolme hierarkiassa heti Fidelin ja Raúlin jälkeen.

Ochoaa syytettiin huumeiden salakuljetuksesta ja maanpetoksesta oikeudenkäynnissä, joka televisioitiin. Hän ei suostunut yhteistyöhön oikeudessa, mutta teki julkisen ”tunnustuksen”. Tapaukseen liittyy paljon kysymysmerkkejä. Ochoa tuomittiin kuoleman ja ammuttiin. Tapaus on synnyttänyt myytin.

Kuuban ulkopolitiikka oli Neuvostoliiton liittolaisuutta, mutta se oli myös aktiivisuutta kehitysmaihin päin. Tämä selittää Kuuban seikkailut Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa.

Kuuba oli aktiivinen Sitoutumattomien maiden liikkeessä ja sen puheenjohtajamaana vuosina 1979–1983, jolloin liike oli vielä voimissaan. Kuuba ajautui kuitenkin vastakkain eräiden maiden kanssa, jotka kokivat, että Kuuba yritti ajaa liikettä Neuvostoliiton syliin. Muun muassa Jugoslavia vastusti Kuuban pyrkimyksiä.

Viime vuosina Kuuba on yrittänyt elvyttää Sitoutumattomien maiden liikettä uudelleen ja vuonna 2006 se isännöi taas huippukokousta. Kylmän sodan loppuminen on kuitenkin vienyt liikkeen vaikutusvallan.

AY-LIIKE POLITIIKAN TALUTUSNUORASSA

Kuuba on ehkä elänyt hiukan vanhan maailman lumoissa. Maassa on järjestetty viime vuosina maailman nuorison festivaaleja, joissa on ollut läsnä lähinnä pieniä kommunistiryhmiä ja vasemmistoanarkisteja.

Seurasin vuonna 2006 Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen SASKin työmatkalla Havannan vappujuhlia, joihin Kuuban ay-liike CTC oli kutsunut kansainvälisiä vieraita. Paikalla oli pieniä ay-ryhmiä eri puolilta maailmalta. Näille CTC järjesti konferenssin, jonka retoriikka oli kuin 1970-luvun kylmän sodan ajoilta.

SASKin yhteistyö Kuuban ay-liikkeen kanssa loppui pian matkan jälkeen kommunistisen puolueen käskystä. Yhteistyö lopettamisen syyksi ilmoitettiin Euroopan Unionin Kuubaan kohdistama ihmisoikeuksien arvostelu. Koska SASK käytti toiminnassaan julkisia varoja, Suomen hallituksen ja EU:n tukea, eivät kuubalaiset voineet käyttää EU-tukea. Yhteistyön katkaiseminen kertoo Kuuban ay-liikkeen CTC:n itsenäisyydestä.

FIDEL ON KUOLLUT, ELÄKÖÖN KUUBA!

Vuonna 1990 kysyin CTC:n edustajakokouksessa, kuinka he kuvittelevat Kuuban neuvostotalouden onnistuvan, kun se on kokenut haaksirikon kaikkialla muualla maailmassa. En saanut tuolloin vastausta.

Neuvostoliiton jälkeen Kuuba on tehnyt talousyhteistyötä Venezuelan, Brasilian ja Kiinan kanssa. Nyt Brasiliassa on uusi hallitus. Venezuela on suurissa vaikeuksissa. Kiina on omaksunut aivan eri talouspolitiikan, jota myös Vietnam seuraa. Kuuba on yksin.

Varovaiset uudistukset maassa on toki aloitettu. Yksityisyrittäjyys on hyväksytty ja palvelut ovat lisääntyneet. Maata johtava Fidelin veli Raúl on ilmoittanut luopuvansa vallasta vuonna 2018 ja ikäkin jo painaa. Mitä sitten tapahtuu?

Uskon, että nuori sukupolvi tekee muutoksen. Mutta kuinka muutos tapahtuu? Lähteekö Kuuba Kiinan tielle ja kommunistisen puolueen johtamaan kapitalismiin, jossa rikastuminen on hyve mutta eriarvoistuminen tosiasia? Vai tapahtuuko kuten Euroopan sosialistisissa maissa eli nouseeko Kuubassa kansanliike?

Kiinnostavinta on, mistä löytyvät muutosvoimat. Nouseeko puolueen sisältä nuoria uudistajia, kuten Unkarissa, vai kanavoiko kirkko ihmisten ahdingon, kuten DDR:ssä. Kuubassa ei ole Solidaarisuutta kuten Puolassa eikä katolinen kirkko ole tyytymättömyyden kanava. Toisinajattelijoista monet ovat ulkomailla, Yhdysvalloissa ja Espanjassa. Kuuba on kehitysmaa eikä sillä ole vertailukohdetta kuten Länsi-Saksa oli DDR:lle, Itävalta Unkarille tai Suomi Virolle.

Presidentti Barak Obama avasi suhteet Kuubaan valtakautensa lopulla. Nähtäväksi jää kuinka avoimesti Yhdysvaltain tuore presidentti Donald Trump sekaantuu Kuuban asioihin. Tippuuko Kuuba sittenkin USA:n syliin?

Hannu Ohvo
SAK:n kansainvälinen sihteeri 1984–1996
Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus (SASK)
toiminnanjohtaja 1996–2010