Ay-jäsenyys – pelkkä vakuutus pahan päivän varalle?
Ammattiyhdistysliikkeen pitää viestiä jäsenilleen enemmän joukkovoiman merkityksestä, ja vähemmän kassapalveluista.
Helsingin Sanomat kirjoitti 28.11. ja 29.11.2018 ammattiliittojen jäsenmäärien pudonneen. Tämä näkyy varsinkin nuorten järjestäytymisessä. HS:n näkökulmaksi nousi kuva ay-liikkeestä palvelulaitoksena, joka tarjoaa työttömyyskassapalveluja.
Työskentelen koulutuksen asiantuntijana ja kiinteästi ay-liikkeen kanssa. Koulutuksen näkökulmasta ammattiyhdistysliike näyttäytyy työmarkkinoiden väsymättömänä työjuhtana, joka ajaa jäsenistönsä voimalla työmarkkinoita kohti laadullisesti parempaa työelämää. Tähän tehtävään osallistuvat myös nuoret toimimalla osana oman liittonsa jokapäiväistä toimintaa.
Ay-liikkeen saavutuksista voidaan toki olla montaa mieltä. Liikettä voi myös arvioida siitä osaako se aina viestiä nuorelle jäsenelle miksi tämän kannattaa järjestäytyä. Ja tätä on varmasti pohdittukin ammattiyhdistysliikkeen sisällä.
Ay-liike ei kiinnosta nuoria?
Nuorten järjestäytymisen heikkoa tasoa selittää moni tekijä. Työmarkkinat ovat muuttuneet ja leimallisesti epävarmuus on asia, joka leimaa monen työuraa aloittelevan nuoren tai vähän vanhemmankin työntekijän uraa. Pirstaloituneet työpaikat, osa-aikaisuudet ja esimerkiksi alustatalous haastavat. Nuoret saattavat reagoida murroksessa siten, etteivät koe ay-liikkeen ajavan juuri heidän etuaan. Siksi on syytä pohtia asetelmaa laajemmasta näkökulmasta.
Nuorisobarometrin mukaan (2016) nuoret toivovat työelämältään laadukasta ja mieluisaa työpaikkaa, joka olisi mielellään pysyvä. Ei siis voida sanoa, että nuoret vieroksuisivat arvojensa takia ammattiyhdistysliikettä, vaikka valitettavan moni tekee päätöksen olla liittymättä. Ay-liikkeessä on siten syytä kysyä, miten se viestii järjestäytymisestä sekä millä välineillä ja kenelle? Onko liike aidosti nuorten arjessa läsnä? Kuuluuko nuoren työntekijän ääni vai hukkuuko se massaan? Ja kenen vastuulla on, että nuorella on tarpeeksi tietoa ammattiyhdistysliikkeen toiminnasta, jotta hän pystyy tekemään aidosti itsenäisen, harkintaan perustuvan päätöksen olla liittymättä tällaisena aikana?
Työelämän pirstaloituneisuus haastaa
Työnantajat ja yrittäjät leimaavat ay-liikettä ei-liikkeeksi. SAK esimerkiksi tuottaa kuitenkin tasaiseen tahtiin avauksia, joilla tähdätään työelämän parantamiseen. Miksi viesti ei osu ja uppoa?
Nuorella voi olla useita eri työpaikkoja, joista hänen tulonsa muodostuvat. Miksi erityisesti heikoimmassa asemassa työmarkkinoilla olevat eivät järjestäydy? Palvelualojen ammattiliiton puheenjohtaja Ann Seliniä vapaasti lainaten ”ei ole lainkaan vanhanaikaista tavoitella työmarkkinoita, jossa yhdellä työllä tulee säädyllisesti toimeen” (Viimeinen taistelu -dokumentti, 2018). Jos näin ei ole, kuka tällaista yleensä väittää?
Miksi emme siis etsisi ja löytäisi tapoja olla nuorten arjessa mukana? Koulutan ay-liikkeen toimijoita järjestämisessä, joka tehdään vuorovaikutuksen keinoin, alhaalta ylöspäin, korva edellä, ongelmakohtia yhdessä järjestäytyneiden kanssa ratkaisten. Liittoon järjestäytymistä pohditaan jäsenen tai potentiaalisen jäsenen oman tilanteen kautta.
HS:ssa on todettu, ammattiyhdistysliikkeen ”bisnes” on joukkovoima ja joukkovoima on se vaikutusvallan vipuväline muuttaa asioita, oppilaitoksissa, työpaikoilla, yhteiskunnassa ja globaalisti. Tästä olen samaa mieltä. On myös hyvä, että järjestäytymistä käsitellään mediassa. Se auttaa myös ay-liikettä pohtimaan toimintaansa. Toivottavasti myös nuoret pohtisivat järjestäytymisen jättämisen seurauksia.
Kun nuoria halutaan puhutella, kannattaisi siis korostaa joukkovoimaa muutoksen kivikkoisella tiellä, myös sen tarpeellisen työttömyysvakuutuksen rinnalla.
Oskari Ollikainen on järjestämiskoulutuksen asiantuntija TSL:ssa.