Työelämätieto auttaa ukrainalaisia pärjäämään uudessa kotimaassa 

Hanna Dovhal saapui Suomeen viikko ennen täysimittaista Ukrainan sodan alkamista helmikuussa 2022, Olha Tiuterieva puoli vuotta myöhemmin.Molemmat osallistuivat viime syksynä Työväen Sivistysliiton järjestämälle suomen kielen ja työelämätiedon peruskurssille.  

– Suomen kielen perusteiden lisäksi kävimme läpi, miten solmitaan työsuhde, minkäänlaiset oikeudet ja velvollisuudet työntekijällä on ja mitä loma-aikoja työntekijöille kuuluu. Puhuimme myös ammattiliittojen ja työmarkkinajärjestelmän eroista Suomessa ja Ukrainassa, koulutussuunnittelija Leeamaria Välitalo TSL:sta kertoo.  

Työelämän ymmärtäminen on tärkeää, jotta ei päädy tekemään työtä huonoilla työehdoilla, liian pienellä palkalla tai ilman taukoja. Moni ukrainalainen haluaisi heti töihin. Suomessa ei kuitenkaan riitä, että ilmoittautuu TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi.  

– Koko ajan pitää olla aktiivinen, tehdä omia hakemuksia, seurata työpaikkailmoituksia ja olla yhteydessä työnantajiin, yksi kurssien opettajista, Olena Skorokhod, kertoo.

Itse kymmenen vuotta sitten Ukrainasta Suomeen muuttanut Skorokhod kertoi kurssilaisille omasta kotoutumisen polustaan ja niin työllistymis- kuin opiskeluvaihtoehdoista. 

– Aluksi osallistujat olivat hyvin stressaantuneita, koska he eivät tienneet, miten asiat täällä toimivat. Kun kerroin heille omista kokemuksistani, antoi se heille toivoa siitä, että myös heillä voi olla hyvä tulevaisuus Suomessa.  

Kielen oppiminen kiinnittää Suomeen 

Moni Suomeen paennut ajatteli sodan kestävän vain muutaman kuukauden ja haaveili pikaisesta paluusta. 

– Nyt näyttää siltä, että sota voi kestää monta vuotta, eikä kaikilla ole enää paikkaa, minne palata, Olena Skorokhod sanoo.  

Hänen itsensä piti aikanaan olla Suomessa vain muutama vuosi, kuten monen muunkin maahanmuuttajan.  

– Mutta kun vuosia kuluu, lapset käyvät täällä koulua, aikuiset töissä ja elämä rakentuu tänne, ei vanha kotimaa tunnu enää omalta paikalta. Koti on täällä.    

Myös Olha Tiuterieva ja Hanna Dovhal aikovat perheineen jäädä Suomeen voidakseen antaa lapsilleen paremman elämän.   

– Meillä on vielä paljon opittavaa suomalaisesta elämäntavasta, mutta TSL:n kurssi oli hyvä alku, Tiuterieva sanoo.  

– Olemme ukrainalaisia ja ukrainalainen identiteettimme on meille erittäin tärkeä, mutta integroituaksemme Suomeen meidän pitää oppia kieli, sillä se on avain kirjallisuuteen, kulttuuriin, teatteriin, mediaan ja keskusteluihin, Dovhal jatkaa.   

Toisilta kurssilaisilta psykologista tukea 

Leeamaria Välitalo kertoo, miten TSL käynnisti ensimmäiset ukrainalaisille suunnatut kurssit heti sodan alettua.  

–  TSL:lle on tärkeää, että Suomessa asuvilla ihmisillä on tarvittavat tiedot ja taidot, jotta he pystyvät vaikuttamaan omaan elämäänsä, ajamaan omia etujaan ja toimimaan yhteiskunnassa tasavertaisesti muiden kanssa.  

TSL pystyi järjestämään opetusta nopeasti, sillä se on jo vuosia vetänyt vastaavia kursseja maahanmuuttajille. Pelkästään ukrainalaisille suunnattuja kursseja on nyt järjestetty kahdeksan. Osallistujia niillä on ollut noin 200. Osa kursseista on ollut lyhyempiä webinaarityyppisiä tietoiskuja, osa on kestänyt useamman kuukauden. Osa on järjestetty lähiopetuksena, osa verkossa.  

– Verkkokurssit mahdollistavat, että niille voi osallistua myös pikkukaupungeissa asuvat, koska heillä ei välttämättä ole muita mahdollisuuksia opiskella, Olena Skorokhod sanoo.  

Koska ryhmissä on ollut vain ukrainalaisia, opetusta yhteiskunnasta on voitu antaa omalla äidinkielellä. Samalla kielen opetuksen rinnalla on voitu heti alusta lähtien kertoa myös palveluista ja ratkoa opiskelijoiden arjen ongelmia. Osallistujille kurssit ovat toimineet myös psykologisena tukena, sillä ne ovat tarjonneet mahdollisuuden verkostoitua ja jakaa koettua. 

– Tänä stressaavana aikana on ollut tärkeää olla yhteydessä muihin ukrainalaisiin, koska ymmärrämme toistemme kipuja paremmin kuin kukaan muu, Hanna Dovhal sanoo.

Hän jatkaa, miten ilman kurssia moni olisi vain istunut kotona ja seurannut surullisena puhelimesta sodan tapahtumia. Vaikka yhteydenpito muiden ukrainalaisten kanssa tuo turvaa, tutustuminen sekä suomalaisiin että muihin maahanmuuttajiin on kuitenkin tärkeää.  

– En halua elää vain oman kuplani sisällä vaan integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan niin hyvin kuin pystyn, Dovhal sanoo. 

Yksilöllisellä tuella eteenpäin

TSL:n kursseilla opiskelijoille on annettu myös yksilöllistä ohjausta.  

– Suomessa on tarjolla paljon erilaisia kursseja ja webinaareja eri teemoista sekä palveluita, joissa autetaan työnhaussa. Tieto on kuitenkin tosi hajanaista ja pieniä toimijoita on paljon. Siksi yksilölliselle kohtaamiselle on tarvetta, jotta osallistujia voidaan auttaa itselle sopivan jatkopolun löytämisessä, Leeamaria Välitalo sanoo.  

Ukrainalaiset ovat voineet saada Suomesta oleskeluluvan tilapäisen suojelun perusteella heti saavuttuaan maahan. Samalla he ovat olleet oikeutettuja muun muassa TE-toimiston palveluihin kuten kotoutumissuunnitelmaan ja -koulutuksiin.

– Ensimmäisissä koulutuksissa kerroimme muun muassa eri oleskelulupien eroista ja neuvoimme, miten voi hakeutua TE-toimiston asiakkaaksi. Koska TE-toimistojen järjestämiin kotoutumiskoulutuksiin on kuitenkin ollut jonoa, TSL:n koulutukset ovat paikanneet odotusajan tyhjäkäyntiä ja kotona istuskelua, Välitalo sanoo.

Maaliskuusta lähtien ukrainalaiset ovat voineet hakea tilapäisen suojelun perusteella kotikuntaa.

– Tämän kevään koulutuksissa olemme kertoneet, mitä kotikunta tarkoittaa, mitä sen saaminen muuttaa sekä miten sitä haetaan, Välitalo jatkaa.

Osa hakeutuu uudelle uralle

Moni ukrainalainen haluaisi työllistyä samalle alalle kuin kotimaassa, mutta aina se ei ole mahdollista. Koska aikuisopiskelua tuetaan Suomessa monin tavoin, on kurssilaisille kerrottu myös mahdollisuuksista uuden ammatin opiskeluun.   

Olha Tiuterieva työskenteli Ukrainassa englannin kielen opettajana. Tällä hetkellä hän on työharjoittelussa ruotsinkielisessä päiväkodissa ja opiskelee suomen lisäksi ruotsia. Media-alalla työskennellyt Hanna Dovhal puolestaan kirjoittaa keittokirjaa.  

– Ihmiset näkevät uutisissa, tuhoa, tuskaa ja kärsimystä, ja ukrainalainen kulttuuri on monelle tuntematon. Suomalaiset ovat kuitenkin hyvin kiinnostuneita ukrainalaisesta kulttuurista. Koska rakastan ruoanlaittoa, päätin kirjoittaa suomalaisille kirjan ukrainalaisista resepteistä, hän kertoo projektistaan. 

Sota on nyt jatkunut yli vuoden. Olena Skorokhod ei koe, että suomalaisten auttamisinto olisi laantunut.  

– Olen Ukrainalaisten Yhdistys Suomessa ry:n kirjanpitäjä ja näen konkreettisesti sen, miten edelleen saamme suomalaisilta lahjoituksia, niin rahaa kuin tavaraa, ja määrä tuntuu vain kasvavan, hän kertoo ja kiittelee suomalaisia avusta.