Asukkaat kaupunkiluontoa puolustamassa

Isojen teiden, kauppakeskusten, raiteiden, urheiluhallien ja parkkipaikkojen naapurissa on ikivanha kalliometsä – ja täysin hiljaista.

Matokallio Puotinharjun ja Myllypuron kupeessa on yksi niistä paikoista, joita Helsingin asukkaat ovat nousseet puolustamaan. Metsään kaavoitettiin 2000-luvun alussa tontti pikaluisteluhallille, kun Suomi haki talviolympialaisia Helsinkiin. Asukkaiden yllätykseksi suunnitelma kaivettiin jäistä ja tontille myönnettiin suunnitteluvaraus jääurheilukeskukselle vuonna 2021.

Näin asukasaktivisti Jaana Patrakka kuvailee ensikosketustaan Matokallioon:

– Muutin Puotinharjuun, jossa on kova melutaso, mutta yhtäkkiä olin kuin Lapissa. Vain sadan metrin päässä kävelytiestä oli hiljaisuus, rauha, suuret kuuset ja linnunlaulu: wau.

Patrakasta on käsittämätöntä, että koskemattoman luonnon kehtoon ja alueen viimeiseen virkistysmetsään halutaan jääurheilukeskus ja valtava parkkialue.

Kenen ehdoilla rakennetaan?

Sosiologina Jaana Patrakan huomio on kiinnittynyt siihen, että urheiluhalleja (Matokallion naapurissa on jo viisi ja kaksi suunnitteilla) rakennetaan alueelle, jossa asuu paljon pienituloisia ja maahanmuuttajataustaisia, mutta hyvin vähän päättäjiä. Äänestysprosentti on alhainen.

– Aluetta rakennetaan täysin sellaisten ihmisten ehdoilla, jotka eivät asu täällä.

Halleihin ajetaan muualta yksityisautoilla, paikalliset asukkaat eivät halleja niinkään käytä. Matokallion metsä sen sijaan on matalan kynnyksen ilmainen liikuntapaikka lähiseudun asukkaille.

Patrakka kyseenalaistaa väitteen, jonka mukaan alueen vetovoimaisuus lisääntyy urheiluhallien rakentamisen myötä. Viimeistään korona-aika on saanut monet arvostamaan helposti saavutettavaa lähiluontoa. Se on aito vetovoimatekijä.

Patrakka hengästyy alkaessaan luetella perusteita Matokallion säilyttämiselle:

– Siellä on uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lajeja ja paljon lahopuuta eli se on juuri sellainen luontoalue, jota EU-direktiivien mukaan pitäisi suojella, lähiluonnon terveysvaikutukset, hallikeskittymä, lasten oikeus lähiluontoon, alueen väestö, jolla ei mahdollisuutta lähteä retkille kauas…

Asukkaiden ääntä ei kuulla

Jaana Kanninen on seurannut helsinkiläisiä kaupunkiluontokiistoja sekä toimittajan että aktivistin silmin.

– Ilmastonmuutos ja luontokato. Myös lähiluonnon merkitys terveydelle ja lasten luontosuhteen kehittymiselle ymmärretään entistä paremmin, Kanninen listaa syitä asukasaktivismin nousulle.

Ympäristötieteen maisterilta ei heru ymmärrystä sille, kuinka suruttomasti lähiluontoa tuhotaan. Erityisen koville otti liikuntahallin tieltä kaadetun Pirkkolan metsän kohtalo.

– Se taistelu meni todella ihon alle. Kaiken lisäksi se hävittiin niin, että oikeusprosessi oli vielä kesken.

Jotain hyvää Pirkkolan metsästä seurasi: kaupunkiluontoa puolustava kirjaprojekti yhdessä valokuvataiteilija Sanni Sepon kanssa. Teos kuvaa kymmenen helsinkiläistä lähiluontokiistaa asukasaktiivien näkökulmasta. Samanlaisia kamppailuja käydään muuallakin Suomessa.

Yhteistä niille on se, että kaupunkisuunnittelukoneiston jyrähtäessä käyntiin, asukkaiden ääni usein hukkuu. Julkisessa keskustelussa asukasaktiivit leimataan helposti kehityksen jarruiksi. Kannisella on asukasdemokratian toteutumisesta selkeä näkemys:

– Se on täysin rikki.

Yhdeksi syyksi hän nimeää valtion ja kuntien väliset maankäyttöä, asumista ja liikennettä koskevat MAL-sopimukset. Järjestelmässä ei ole minkäänlaista asukkaiden kuulemisjärjestelmää. Asukkaiden vaikuttaminen on myöhäistä, kun alue vihdoin tulee asemakaavavaiheeseen, koska suuret linjat on käytännössä sovittu jo. Se turhauttaa ja suututtaa.

– Ihmiset ovat aktiivisesti ja sydämellään mukana lähiluonnon puolustamisessa, jotkut vuosikymmeniä. Käytetään paljon aikaa ja monet rahaakin, kun asioita selvitetään.

Silti asukkaat usein häviävät hitaasti kääntyvälle “koneistolle”.

Tarvitaan uudenlaista ajattelua

Pääkaupunkiseudulla kiistojen juurisyy on kiivaassa rakentamisessa. Helsingin asukasluku kasvaa, ja rakennussuunnitelmat asuntojen, palveluiden ja liikenteen suhteen on laadittu kovimpien kasvuennusteiden mukaan.

Jaana Kanninen peräänkuuluttaa keskustelua kasvusta itseisarvona: miksi sitä halutaan?

Kaikessa suunnittelussa ja koko kulttuurissa tulisi hänen mielestään olla säilyttävä ote. Esimerkiksi tyhjillään olevat toimitilat ja asunnot pitäisi ottaa tehokkaasti käyttöön.

Voisiko koko ajattelun kääntää ympäri ja aloittaa suunnittelun siitä, mitä halutaan säästää, suojella, pitää ja huoltaa, ja sitten vasta miettiä, mitä uutta halutaan rakentaa? Jäähallin elinkaareksi lasketaan 50 vuotta. Tuhannen päreiksi räjäytettyä tuhansia miljoonia vuosia vanhaa kalliota ei saada koskaan takaisin. Kumpi valitaan?

– Luonnon tuhoutumisnopeus on sellainen, ettei ajattelu- ja toimintatapojen muutosta ole varaa odottaa montaa sukupolvea.

Asukasaktivismi on kovaa työtä

Matokallion puolustajat ovat vedonneet muun muassa Helsingin kaupunkistrategiaan, jonka mukaan “Helsinki vaalii ja suojelee aktiivisesti monimuotoista luontoaan.”

Matokallion suojelemiseksi on kerätty yli 4 000 nimen adressi ja laadittu kuntalaisaloite. Luonnonsuojeluyhdistys on esittänyt vetoomuksia. Aktiivit ovat olleet yhteydessä poliitikkoihin, virkamiehiin ja hallihankkeesta vastaavaan yhtiöön. On perehdytty kaavoitukseen, luonnonsuojelulakiin, tutkimuksiin, alueen metsätyyppeihin ja lajistoon, ehdotettu hallille vaihtoehtoista paikkaa, pidetty yllä sosiaalisen median tilejä, tiedotettu ja järjestetty tilaisuuksia ja mielenilmauksia. Kuten muutkin kamppailut, tämä on vaatinut aktiiveilta paljon.

– Alussa meitä oli vain muutama. Nyt mukaan tulee onneksi koko ajan uutta porukkaa ja osaamista ja energiaa, kertoo Jaana Patrakka.

Helsingin kaupunginhallitus päätti Matokallion kohtalosta 17. huhtikuuta 2023. Kaupunginhallitus äänesti sen puolesta, että alue varataan jäähallihankkeelle. Kokouksessa hyväksyttiin myös vastaehdotus, jonka mukaan hankkeelle etsitään vaihtoehtoista sijaintia. Matokallion aktiivit puolestaan jatkavat vaikuttamistyötä alueen suojelemiseksi.

(Juttua muokattu 18.4.2023 ja lisätty tieto kaupunginhallituksen päätöksestä.)