Miksi pelkkien tulosten sijaan palkkaa maksetaan työajasta?
Mikäli työsuhteet perustuisivat tulospalkkaukseen, johtaisi se työyhteisöissä monenlaisiin vastakkainasetteluihin oikeudenmukaisuuden sijaan, kirjoittaa juristi ja työmarkkina-asiantuntija Niku Hinkka.
Nelipäiväisen työviikosta käyneen keskustelun pohjalta somessa yhä useampi on sitä mieltä, että palkkauksen tulisi mahdollisimman monessa työssä perustua työajan sijaan tuloksiin. Leikitäänpä ajatuksella. Parhailla työntekijöillä olisi kivaa, jos voisi tehdä töitä vain pari tuntia päivässä saman ansaitsevien työkaverien raataessa kahdeksan.
Työnantajanäkökulmasta luonnollisesti olisi parasta maksaa vain tuloksista, koska tämä siirtäisi yrittäjäriskin työntekijälle. Moni työnantajayrittäjyydestä haaveileva (itseni aikanaan mukaan lukien) on astunut tähän riskienvälttelymiinaan.
Pelkkien tulosten perusteella palkkaaminen tekisi tosin jo työnhausta erittäin haastavaa. Lait, yleissitovat työehtosopimukset, sekä universaalit yksinkertaiset pelisäännöt ovat vakausmekanismeja, jotka vähentävät työsuhteiden syntymisen kustannuksia ja kitkaa.
Jos palkan perusteet pitäisi aina erikseen neuvotella, neuvottelut olisivat pääsääntöisesti työnantajan sanelua. Harva työnantaja palkkaisi jämäkästi neuvottelevia. Työsuhteet perustuisivat harvemmin luottamukselle, koska vastakkainasettelu olisi alusta alkaen työsuhteen lähtökohta.
Palkkauksen reiluudesta työnhakija ei voisi mitenkään varmistua. Yritysten tapa vastata pelkästään tulosperusteisen palkkauksen “kohtaanto-ongelmaan” näkyy usein provisiopainotteisten myyjien työpaikkailmoituksissa, joissa suurennellaan yrityksen myyjien tienaavan 4 000–8 000 euroa kuukaudessa.
Työntekijän työkuorman kasvattamisen aiheuttama “palkanalennus” ei työaikamallissa lietso kaikkia raivon valtaan. Suoraan palkkaan vaikuttavien suoriterajojen tiukentaminen taas näkyisi konkreettisesti alentuvina palkkoina palkkakuiteilla, ja sille työntekijät ovat hyvin allergisia. Kotimaan uutisissa vuosien varrella aiheesta raivostuneita ovat olleet esimerkiksi ruokalähetit ja puhelinoperaattorien myyjät.
Pelkkien tulosten mittarointi johtaa ns. osaoptimointiin. Konsulttien lempisanonta on Sitä saa mitä mitataan. Moni rakennusalalta väittää urakkatyön sopivan parhaiten lähes kaikkeen, mutta yhtäältä rakennusalalta on tunnettua, että hosumalla tekien laatu saattaa kärsiä. Virheitä piilotellaan, porsaanreikiä hyödynnetään ja prioriteeteiksi nousevat rahojen saaminen työn ostajalta, sekä oikeusriidan välttäminen.
Konsultoivassa päätyössäni ärsyttävimpiä ovat asiakkailleni jotakin myyneet firmat, joissa myyjät ovat vastuutettu vastaamaan tietopyyntöihin ja juridisiin asioihin. Vaikka lähestyisi mukavissa merkeissä, vastauksia on hankala saada. Työntekijä, joka ei miellä saavansa rahaa muista kuin mittaroitavista asioista, ei mielellään tee näkymätöntä työtä.
Työajan konseptissa työntekijän voi pakottaa käyttämään aikaansa ylipäätänsä työnantajan asioiden edistämiseen. Työaikaa johtamalla työntekijä on myös mahdollista saada tuottamaan halvemmalla enemmän, kuin mitä oli alun perin sovittu. Tämä ei olisi mahdollista, jos palkka maksettaisiin vain tuloksista. Myös yhteistyöhön motivoiminen organisaatiossa erilaisista tuloksista palkkaa saavien työntekijöiden välillä olisi hyvin vaikeaa.
Työnhakijalle palkan varmuus on ensisijaista. Työllisyysvirkahenkilöt tietävät kokemuksesta, että pieniin yrityksiin on vaikeampi saada tekijöitä, koska luottamus palkanmaksun ja työehtojen toteutumiseen edellyttää vakavaraisuutta. Monimutkaisuudet palkanmuodostuksessa tarkoittaisivat epävarmuutta palkasta.
Tulee muistaa, että työsuhdeasiat vaativat sellaista osaamista ja perehtymistä, jota valtaosalla ihmisistä ei ole. Jo esimerkiksi jaksotyöaika on hankala hahmottaa – etenkin jos kysytään, mitkä ovat sen hyvät ja huonot puolet verrattuna yleistyöaikaan. Siksi meillä on liittoja, luottamusmiehiä ja työsuojeluvaltuutettuja, jotta kaikkien ei tarvitsisi niitä osata.
Tulospalkatussa työelämässä neuvotteluammattilaisten osaamisesta maksavat työnantajat jyräisivät pienet palkkausehdoistaan neuvottelevat työnhakijat. Tätä meillä tapahtuu paljon jo nykyäänkin vuokratyöfirmoissa. En löytänyt tutkimustulosta suomalaisten suhtautumisesta työaikaperusteiseen palkkaan, joten tein pari pientä kyselyä somessa. Yli 70 prosenttia oli sitä mieltä, että työnantajan käytettävissä olevasta ajasta tulee lähtökohtaisesti maksaa palkkaa. Tulos on linjassa sen kanssa, mitä muistelen lukeneeni aiheesta vuosien varrella. Työaika vetoaa suomalaisten käsitykseen oikeudenmukaisuudesta.
Niku Hinkka
juristi ja työmarkkina-asiantuntija