Hyvästit eurolle?

Olisiko euroalueen purkaminen lääke Euroopan talouskriisiin ja Suomen heikkoon kilpailukykyyn? Tapio Bergholm ja Jaakko Kiander ovat asiasta eri mieltä.

Kreikka sai pitkän väännön jälkeen euromailta kolmannen tukipaketin, mutta syvään kriisiin ajautunut maa varjostaa vielä pitkään jo muutenkin hauraita talousnäkymiä Euroopassa.

Helsingin yliopiston dosentin Tapio Bergholmin mielestä viimeistään nyt olisi tunnustettava tosiasiat ja myönnettävä eurojärjestelmän epäonnistuminen.

– Erot palkkojen ja kilpailukyvyn kehityksessä ovat niin suuret euromaiden välillä, että yhteinen valuuttakokeilu on pikemminkin heikentänyt talouskasvua ja työllisyyttä. Se on myös vaarantanut eurooppalaisen yhtenäisyyden, Bergholm perustelee.

”EURO ON EPÄONNISTUNUT KOKEILU”

Bergholm käynnistäisi valmistelut euroalueen mahdollisimman hallitusta purkamisesta. Hän korostaa, että tämä tulisi tehdä yhdessä kaikkien euromaiden kanssa.

Yksittäisen maan ero ei ole Bergholmin mielestä järkevää tai käytännössä kovin helppoa. Siksi hän ei lämpene esityksille, joiden mukaan Suomen tulisi yksin irtautua eurosta.

Bergholm myöntää, että valuuttajärjestelmän alasajo olisi ennennäkemätön urakka, jonka seurauksia on vaikea ennakoida.

– Purkaminen aiheuttaisi varmasti uutta kaaosta. Myös siirtymäkustannuksia on odotettavissa. Nopea kertarytinä on kuitenkin sittenkin parempi vaihtoehto kuin pitkä kärsimys, joka vaarantaa Euroopan maiden ystävyyden ja voimistaa poliittisia ääriliikkeitä.

Bergholmin mielestä yhteinen valuutta olisi mahdollista säilyttää ainoastaan silloin, että EU:sta tulisi liittovaltio eli sillä olisi poliittisesti ja taloudellisesti vahva keskushallitus samaan tapaan kuin Yhdysvalloissa.

– Keskushallituksella tulisi olla silloin merkittävät verotusoikeudet ja nykyistä huomattavasti isompi budjetti, josta tehtäisiin alueellisia tulonsiirtoja. Nykyisessä mielipideilmastossa tämä ei ole realismia.

”DEVALVAATIOASE TAAS KÄYTTÖÖN”

Euroalueen purkaminen edellyttäisi rinnakkaisvaluutan käyttöönottoa kussakin jäsenmaassa. Tässä on Bergholmin mielestä useita vaihtoehtoa.

– Valuutat voivat olla aluksi yhtä suuria kuin euro ja ne lähtevät sitten kellumaan markkinoilla. Toinen vaihtoehto olisi laskea heti alkuunsa uusien valuuttojen arvoa suhteessa euroon.

Paluu omaan valuuttaan toisi rahapolitiikan keinovalikoimaan jälleen devalvoinnin, jossa valuutan arvoa heikennetään suhteessa muihin valuuttoihin ja parannetaan näin vientiteollisuuden kilpailukykyä.

Tämä mahdollisuus olisi Bergholmin mielestä tärkeä asia erityisesti viennistä riippuvaisille maille, kuten Suomelle.

Hän korostaa, että hän on edelleenkin eurooppalaisen yhteistyön kannattaja.

Hänen mielestään nyt on kuitenkin otettava askel taaksepäin, jotta yhteistyötä voidaan taas kehittää eteenpäin.

– Yhteisessä Euroopassa on paljon hyvää, esimerkiksi vapaakauppa. Myös yhteisiä kilpailusääntöjä tarvitaan. EU on tarpeeksi suuri tekijä, jotta Googlen kaltaiset globaalit suuryritykset saadaan pidettyä kurissa.

”EUROSTA LUOPUMINEN EI OLE REALISMIA”

Työeläkeyhtiö Ilmarisen johtaja Jaakko Kiander ei pidä euroalueen purkamista tai yksittäisen maan eroa eurosta realistisena vaihtona.

– Euroalue on rakennettu niin, että sitä on hyvin vaikea lähteä purkamaan. Myöskään yksittäisen maan ero on mahdollista vain todella poikkeuksellisissa oloissa. Siksi Kreikkakaan ei ole halunnut tähän lähteä.

Kiander uskoo, että Suomen kilpailukyky on mahdollista palauttaa myös euroalueen jäsenenä, vaikka maa ei voikaan devalvoida valuuttaansa viennin piristämiseksi. Tämä kysyy kuitenkin kärsivällisyyttä.

– Tilanne paranee, mutta hyvin hitaasti.

Kiander hakee vertailukohdan lähihistoriasta.

1980-luvulla osa silloisista EEC-maista oli euron jäsenyyttä muistuttavassa valuuttakurssiyhteistyössä. Tuolloin Hollanti ja Tanska ajautuivat samanlaisiin vaikeuksiin kuin Suomi nyt: niiden valtiontalous oli alijäämäinen, työttömyys korkealla ja kilpailukyky kuralla.

– Ongelmat selätettiin erittäin pitkään jatkuneella maltillisella palkkapolitiikalla. Vähitellen kilpailukyky parani, mutta sopeutuminen kesti kymmenen vuotta. Sen jälkeen sekä Hollanti että Tanska ovat menestyneet hyvin.

”KILPAILUKYKY EDELLYTTÄÄ PALKKAMALTTIA”

Kianderin mielestä kilpailukyvyn parantamisessa ovat keskeistä maltilliset palkkaratkaisut.

– Valtiovalta ja työmarkkinaosapuolet voivat yrittää muutakin, mutta kustannustason kurissapito on tärkein asia.

Kiander sanoo, että syksyn 2011 keskitetty palkkaratkaisu oli hyvä alku. Siitä lähtien palkkojen sopimuskorotukset ovat olleet Suomessa hyvin pieniä, kun samaan aikaan esimerkiksi Saksassa korotukset ovat olleet hieman korkeampia.

– Ero kilpailijamaihin on vähän kaventunut. Olemme siis oikealla tiellä, mutta vasta sen alkupäässä.

Teksti: Matti Remes
Kuva: iStockphoto.com/kvkirillov