Kuntapolitiikka kaipaa feminismiä

Kun puhutaan feminismistä, useimmat suomalaiset ymmärtävät kyseen olevan naisten oikeuksista. Naisten asema yhteiskunnassa on tilastojen valossa yhä miehiä heikompi, ja poliittisessa päätöksenteossa naisnäkökulma on otettu huomioon vasta vähän aikaa.

Lahden kaupunginvaltuutetun Maria Mäkysen (Sd.) mukaan kyseessä on kuitenkin vain yksi, kapea näkökulma feminismiin. Feminismi laajemmin ajateltuna ajaa kaikkien sortavien rakenteiden purkamista ja eri ihmisryhmien välistä tasa-arvoa, sukupuolesta riippumatta.

– Kuntapolitiikkaan tarvitaan ehdottomasti lisää feminismiä. Feminismi kunnissa tarkoittaa sitä, että nostetaan esille eri ihmisryhmiin kohdistuvaa epäreilua tai epätasa-arvoista kohtelua. Tärkeintä on, että kaupunki on yhdenvertainen ja saavutettavissa oleva kaikille, TSL:n Työn murros -projektin projektipäällikkönä työskentelevä Mäkynen sanoo.

Kunnissa pitkään korostunut miesvaltainen päätöksenteko näkyy Mäkysen mukaan muun muassa budjetin käytössä. Jos esimerkiksi autotiet aurataan lumesta, mutta kävelykatuja ei, tilanteesta kärsivät varsinkin lastenvaunujen kanssa liikkuvat naiset ja vanhukset.

– Tilastoista tiedetään, että miehet käyttävät enemmän autoja ja naiset ovat useammin vanhempainvapaalla. Ruotsissa joissain kunnissa on otettu käyttöön niin sanottu tasa-arvoinen auraus, jossa jalkakäytävät aurataan ensimmäisinä.

Ei pelkkää naisasiaa

Naisten oikeuksien rinnalla kunnissa pitäisi Mäkysen mukaan puhua miehiin liittyvistä erityiskysymyksistä. Esimerkiksi siitä, miksi miehet sijoittuvat eri tilastoissa sosiaali- ja terveyskysymyksissä naisia heikommin.

– Tukeeko ja ennaltaehkäiseekö kunta tarpeeksi miesten terveyttä esimerkiksi päihteidenkäyttöön ja mielenterveyteen liittyen? Nämä ovat asioita, joihin kunta voisi vastata, Maria Mäkynen sanoo.

Lisäksi kunnissa pitäisi kiinnittää huomiota vammaisten asemaan kuten työllistymiseen ja kaupunkien saavutettavuuteen. Mäkynen on myös huolissaan seksuaalivähemmistöihin kohdistuvasta väkivallasta.

– On todella huolestuttavaa, jos esimerkiksi muunsukupuolinen pelkää liikkua julkisilla paikoilla tai käydä kaupungilla vessassa.

Yksi feminismin keskeisimpiä näkökulmia on sortavien rakenteiden purkaminen. Kaupungeissa siihen liittyy erityisesti segregaatiokehitys eli hyvä- ja huono-osaisten alueellinen eriytyminen.

– Ovatko kaupunginosat tarpeeksi moninaisia, jotta eri taustaiset ihmiset kohtaavat omassa asuinympäristössään erilaisuutta ja sitä kautta ymmärtävät ja kokevat empatiaa erilaisia ihmisiä kohtaan? Liian pitkälle mennyt segregaatio synnyttää kaupungin sisälle levottomuutta ja pahoinvointia, Mäkynen sanoo.

Eroon ennakkoluuloista

Kuntapolitiikassa feminismiä voi edistää esimerkiksi edellyttämällä budjetin vaikutusten seurantaa eri ihmisryhmien näkökulmasta. Päätöksenteossa on huomioitava sukupuoli ja vähemmistöt. On varmistettava, että heidän äänensä pääsee kuuluviin.

– Rasismia voi vastustaa kouluttamalla kaupungin henkilöstöä tunnistamaan ennakkoluulonsa. On tapauksia, joissa Suomessa syntyneitä lapsia on koulussa sijoitettu maahanmuuttajaluokalle pelkän nimen perusteella, sivistyslautakunnan puheenjohtajana toimiva Mäkynen kertoo.

Koska kaupunki on iso työllistäjä, valtuutettuna voi myös tehdä aloitteen esimerkiksi nimettömästä rekrytoinnista. Silloin ennakkoluulot, nimet tai ihmisen ulkomuoto eivät vaikuta siihen, minkälaisia osaajia palkataan.

Päästetään f-sana pannasta

Maria Mäkynen toimii sosiaalidemokraattisen DemFem-feministiverkoston puheenkohtajana. Kun verkosto perustettiin vuonna 2015, feminismi oli Suomessa kirosana ja intersektionaalisesta feminismistä alettiin vasta puhua.

Sittemmin globaali Me Too -liike on nostanut feminismin valtavirtaan. Mutta samaan aikaan kun feminismistä on tullut entistä suositumpaa, myös järjestäytyneet antifeministiset voimat ovat Mäkysen mukaan kasvaneet.

– Ne pyrkivät kyseenalaistamaan jo saavutetut ihmisoikeudet ja yhdenvertaisuustavoitteet. Viimeisin esimerkki on Puola, jossa rajoitettiin voimakkaasti naisten aborttioikeutta.

Vaikka moni suomalainen olisi feministien tavoitteiden kanssa samaa mieltä, itse sanalla on ollut negatiivinen kaiku.

– Meidän on uskallettava ottaa feminismi-käsite haltuun. Emme voi antaa konservatiivisten, äärioikeistolaisten liikkeiden määritellä feminismiä negatiiviseksi.

Mäkynen myöntää, ettei intersektionaalinen feminismi välttämättä aukea kaikille kuntavaaliäänestäjille. Hän kuvaa sen olevan kattokäsite, jonka alle mahtuu monia kysymyksiä.

– Se on tieteellinen käsite, jolla pyritään jatkuvasti löytämään tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden katvealueita sekä tunnistamaan etuoikeuksia ja valtarakenteita.

Mäkynen uskoo kunnissa olevan meneillään murroskausi, jossa vanha tapa tehdä politiikkaa hyvä veli -verkostoineen on katoamassa. Varsinkin nuoret ovat kiinnostuneita feminismistä ja uskaltavat kyseenalaistaa esimerkiksi sen, millä perusteella valtuustopaikat jaetaan.

– Uskon, että näissä kuntavaaleissa erilaiset ihmiset haastavat pinttyneen poliittisen päätöksenteon. Siihen on tarvetta ihan kaikissa puolueissa.