Aikuisten perustaitojen kehittäminen vaatii yhteisiä suuntaviivoja

Vapaassa sivistystyössä koulutuksen järjestäjät päättävät itsenäisesti aikuisten perustaitojen opetuksen toteuttamisesta ja sisällöistä. Opetusneuvos Annika Bussman opetus- ja kulttuuriministeriöstä kertoi Työväen Sivistysliiton Tulevaisuuden perustaidot -seminaarissa, että vaikka aikuisten perustaidoille ei olla asettamassa yhtenäisiä tavoitteita, tarvittaisiin kuitenkin yhtenäinen tapa saada näkyviin osaamisen kehittyminen. Tällä hetkellä osa vapaassa sivistystyössä suoritetuista opinnoista viedään valtakunnalliseen Koski-tietokantaan, mutta esimerkiksi työnantajilla tai oppilaitoksilla on hankaluuksia löytää sieltä yhdenmukaista tietoa opiskelijoiden osaamisesta.

– Jokaisen koulutuksentarjoajan opetussuunnitelma on erilainen, ja nyt osaaminen on upotettu erilaisiin, erityyppisiin ja eripituisiin koulutuskokonaisuuksiin, joista osaaminen on haettava jokaisesta koulutuksesta yksilöllisesti, Bussman kertoo.

Uusi työkalu käyttöön

Osaamisen arvioinnin helpottamiseksi on kehitteillä uusi työkalu, osaamismerkkijärjestelmä.

– Merkit ovat pieniä kokonaisuuksia tai osakokonaisuuksia, joista näkee tietyn asian osaamisen, Bussman sanoo.

Opiskelijan suorittamat osaamismerkit tullaan jatkossa kirjaamaan Koski-tietokantaan. Järjestelmä on tarkoitus ottaa käyttöön elokuussa 2024.

Koulutussuunnittelija Säde Tahvanainen TSL:sta pitää uutta järjestelmää tervetulleena. Aikuisten perustaito-opetukseen ei olla luomassa valtakunnallista opetussuunnitelmaa, mutta yhtenäiset suuntaviivat hyödyttävät sekä opiskelijoita että koulutuksen järjestäjiä.

– Jos matemaattisille perustaidoille luodaan vastaavat osaamismerkit kuin esimerkiksi digitaidoilla jo on, pitää määritellä, mitä merkin saavuttamiseen kuuluu. Yhteinen viitekehys selkeyttää myös opettajien työtä, vaikka sivistystyön maailmassa joustavuus ja muokattavuus pitääkin säilyä.

Kokemukset jakoon

TSL:ssa kootaan parhaillaan yhteen liiton järjestämässä perustaito-opetuksessa kertyneitä kokemuksia ja hyviä käytäntöjä.

– Haluamme jakaa kokemuksemme ja käytäntömme, jotta ne ovat muidenkin hyödynnettävissä, Säde Tahvanainen kertoo.

Kurssien vetäjien yksi yhteinen huomio on, että henkilökohtaiseen tukeen on satsattava paljon. Ilman henkilökohtaista ohjausta osallistuja ei välttämättä saa kurssista irti tarvitsemaansa.

–Ja nimenomaan tästä aiheesta opiskelijat ovat antaneet positiivista palautetta meidän kursseilla, Tahvanainen jatkaa.

Riittävän hidas tahti, vuorovaikutus sekä luottamuksen saavuttaminen ovat myös tärkeitä. Moni opiskelija on peitellyt puutteita osaamisessaan, ja niiden paljastaminen voi olla vaikeaa.

– Näitä asioita alkaa pikkuhiljaa tulla esiin, kun luottamus rakentuu ja osallistujat rohkaistuvat niistä kertomaan.

TSL:n kursseilla tärkeää on myös ollut osallistujien aito arvostus, heidän olemassa olevan osaamisensa huomioiminen sekä oppiminen ja opettaminen ilon ja positiivisuuden kautta.

Työnantajat saatava mukaan

Myös haasteet perustaitokoulutuksissa ovat yhteisiä. Suurin niistä on osallistujien löytyminen. Työelämässä oleville tarjottavissa koulutuksissa ongelmana on yritysten jähmeys lähteä mukaan. Rakennusliitossakin on huomattu tämä.

– Järjestelmä pudottaa väliin ihmisiä, joiden työnantaja ei ymmärrä koulutuksen tärkeyttä. Myös heille pitäisi antaa mahdollisuuksia opiskella, Rakennusliiton koulutuspäällikkö Juhani Lohikoski sanoo.

Nyt rakennusalalle tulevilla on lähes kaikilla ammattitutkinto, mutta vanhemmassa polvessa on heitä, joilla ei välttämättä ole koulusta. Vanhemmat työntekijät tarvitsevatkin lisää eritasoisia digitaitoja. Mutta hieman yllättäen myös nuoret voivat kaivata lisäoppia esimerkiksi sähköisten rakennuspiirustusten lukemisessa.

– Osalla nuorista voi puolestaan olla ongelmia elämänhallinnan kanssa. Lisää osaamista tarvitaan monenlaisissa työelämätaidoissa ja hyvinvointiin liittyvissä asioissa, Lohikoski jatkaa.

Rakennusliitto on selvittänyt jäsentensä osaamistarpeita muun muassa jäsenkyselyillä.

Myös Säde Tahvanainen toivoo, että työssäkäyvät saataisiin laajemmin mukaan päivittämään perusosaamistaan ja löytyy yrityksiä, jotka kannustavat työntekijöitään mukaan koulutukseen. Rahaa tähän on hyvin tarjolla, sillä Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus eli JOTPA tukee työssäkäyville kohdennettuja koulutushankkeita.

Työelämän ulkopuolella oleville tarkoitettujen kurssien osalta ongelmana on, ettei koulutuksia voida tarjota tehokkaasti suoraan kohderyhmälle, koska koulutustahoilla ei ole käytettävissä tietoa tai rekisteriä työttömistä. Koulutuksen järjestäjät joutuvatkin etsimään osallistujat omien kontaktiensa ja verkostojensa kautta.

Tahvanainen muistuttaa, että tulevaisuudessa kunnilla on vastuu työllisyyden hoidosta ja miten ne aloittavat uusina toimijoina luomaan menetelmiä, joilla vaikeasti työllistyvät saataisiin uudelleen mukaan työelämään. Vapaan sivistystyön oppilaitoksilla puolestaan on tästä työstä jo kokemusta.

– Olisi hyvä koota valtakunnallisesti yhteen eri järjestöjen hankkeiden kokemukset, jotta kuntien työllisyyspalvelut voisivat niitä hyödyntää.

Lisäksi viranomaisten ylläpitämä verkkosivusto, jonne on koottu yhteen kaikki tarjolla olevat perustaitokoulutukset, auttaisi löytämään itselle sopivalle kurssille.