Minna Canthin jalanjäljillä tasa-arvon tiellä

Suomessa vietetään 19. maaliskuuta Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Vaikka suomalaisilla naisilla on 177 vuotta Canthin syntymän jälkeen asiat suhteellisesti hyvin, on aitoon tasa-arvoon vielä matkaa, sanoo Naisjärjestöjen Keskusliiton järjestöpäällikkö Anniina Vainio.

– Meillä on useita sitkeitä tasa-arvo-ongelmia. Lisäksi on tehtävä jatkuvasti töitä, jotta jo saavutetuista edistysaskelista ei mentäisi taaksepäin, Vainio sanoo.

Naisjärjestöjen Keskusliitto haastaa 10 tasa-arvotekoa kunnassa -kampanjassaan kuntavaaliehdokkaat sitoutumaan esimerkiksi maksuttoman ehkäisyn tarjoamiseen, urheilun tilojen ja avustusten tasa-arvoiseen jakamiseen ja turvakotipaikkojen lisäämiseen. Valtuutetut voivat edistää valitsemiaan tavoitteita esimerkiksi tekemällä valtuustoaloitteita tai lautakuntatyöskentelyssä.

– Naisiin kohdistuva väkivalta on iso ongelma, jota korona-aika on entisestään pahentanut. Kunnille on 2008 annettu valtakunnalliset suositukset siitä, minkälaiset rakenteet lähisuhdeväkivallan ehkäisylle pitäisi olla. Vuonna 2019 tehdyn selvityksen mukaan noin puolessa kunnista ne vielä puuttuivat, Vainio sanoo.

Asenteet luodaan lapsina

Suomessa koulutus ja työmarkkinat eriytyvät vahvasti sukupuolen mukaan. Alle 10 prosenttia suomalaisista työskentelee ammateissa, joissa sekä miehiä että naisia on yli 40 prosenttia.

Koska päiväkodissa ja koulussa lapseen iskostuneilla käsityksillä on vaikutusta tämän myöhempiin koulutus- ja ammattivalintoihin, voidaan kunnissa vaikuttaa ilmiöön esimerkiksi varhaiskasvatuksen tasa-arvoon panostamalla. Vaikka tasa-arvo on usein kirjattu varhaiskasvatussuunnitelman yhdeksi tavoitteeksi, päiväkodin arjessa se ei välttämättä toteudu.

– Tyttöjen koulutus oli Minna Canthille tärkeä asia. Uskon, että koulutuksen segregaatio on asia, joka saattaisi olla hänen sydäntään lähellä tänäkin päivänä, Anniina Vainio sanoo.

Tasa-arvo etenee politiikassa

THL:n tammikuussa päättyneessä Sukupuolella väliä? -hankkeessa tarkasteltiin muun muassa tasa-arvoa eduskunnassa ja kuntapolitiikassa. THL:n yhdenvertaisuuden ja sukupuolten tasa-arvon johtavan asiantuntijan Reetta Siukolan mukaan esimerkiksi eduskunnan valiokuntien kuultaviksi kutsuttavista asiantuntijoista entistä useampi on nykyisin nainen. Työtä riittää kuitenkin yhä.

– Eduskunnassa meni sata vuotta siihen, että päästiin 40/60-sukupuolijakaumaan. Kunnanvaltuustoissa taas naisten osuudessa ei ole keskimäärin päästy edes 40 prosentin yli, Siukola sanoo.

Kunnissa lautakuntien puheenjohtajista vain kolmasosa on naisia. Lautakunnat ovat myös vahvasti jakautuneet sukupuolen mukaan.

Myös äänestäjien käyttäytymisessä on ristiriitaisuuksia. Suurin osa niistä, jotka sanovat, ettei sukupuolella ole merkitystä äänestyspäätökseen, äänestää miestä.

Ei vain miehiä ja naisia

Vaikka tasa-arvo käsitetään perinteisesti miesten ja naisten väliseksi, tasa-arvolain piiriin kuuluvat myös sukupuolivähemmistöt. Yhdenvertaisuuslaki sen sijaan kieltää syrjinnän esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisen, iän ja etnisen alkuperän perusteella.

Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat useampaa syrjinnän kohteeksi joutuvaa ryhmää edustavat ihmiset, siis esimerkiksi maahanmuuttajanaiset tai vammaiset naiset.

– Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta olisi tärkeää, että pystyttäisiin enenevässä määrin risteäviin tarkasteluihin. Esimerkiksi että nähtäisiin naisten ja miesten sisäisiä eroja, vaikkapa koulutustaustan ja sosioekonomisen aseman vaikutus. Ne saattavat olla juuri niitä kohtia, joissa edistämistyötä ja positiivista erityiskohtelua tarvittaisiin, Reetta Siukola sanoo.

Siukolan mukaan yleinen myytti on, että tasa-arvo edistyy automaattisesti ja itsestään. Tosiasiassa tasa-arvo vaatii aktiivisia tekoja ja Minna Canthin kaltaisia ihmisiä, jotka toimivat tienraivaajina muille.

Kirjailijoita ja naiskirjailijoita

Reeta Siukolan mukaan naispoliitikkojen nais-etuliitteestä ei päästä eroon niin kauan, kuin sukupuoli vaikuttaa rakenteena yhteiskuntaan. Sukupuolijako tulee yhä vastaan myös esimerkiksi kirjailijoista ja elokuvaohjaajista puhuttaessa.

– Valkoinen mies on edelleen monin paikoin ihmisen mitta ja normi, ja me muut olemme sitten poikkeamia tästä normista. Haaveilen maailmasta jossa toimijuudella ei olisi etuliitteitä, mutta siihen on vielä matkaa, kertoo kirjailija Raisa Omaheimo.

Omaheimon mukaan on valitettavaa, että lukeminen on Suomessa jakautunut vahvasti sukupuolen ja ihonvärin mukaan. Miehet lukevat enimmäkseen miesten kirjoittamia kirjoja ja valkoiset valkoisten kirjoittamia. Useimmat kuitenkin ilmoittavat valitsevansa lukemisensa yksinomaan kiinnostavuuden perusteella.

– Toivoisin että ihmiset ymmärtäisivät paremmin, että ennen heidän lukupäätöstään on tehty jo monta muuta valintaa. Kustannusohjelmissa, arvioitavia kirjoja listatessa, kirjakaupan asetteluissa, kulttuuriohjelmien vieraissa, Omaheimo sanoo.

Minna Canthin lukiolaisena löytänyt Omaheimo kertoo vaikuttuneensa siitä, miten tämä nosti yhteiskunnallisen kirjallisuuden keskiöön naiset.

– Canth on yksi mahtavista suomalaisista naisista. Yksi niiden joukossa, jotka ovat näyttäneet, että yhdessä elämässä on mahdollista saada paljon aikaan.