Faktat kohdilleen

Faktoihin perustuva maailmankuva auttaisi meitä tekemään parempia päätöksiä, myös äänestyskopissa.

Onko äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana lähes kaksinkertaistunut, pysynyt lähes ennallaan vai lähes puolittunut? Entä kuinka monet maailman yksivuotiaista lapsista nykyisin rokotetaan jotain tautia vastaan, 20, 50 vai 80 prosenttia?

Ruotsalaisen Hans Roslingin tänä vuonna suomennettu kirja Faktojen maailma paljastaa, että suurin osa ihmisistä vastaa kysymyksiin väärin. Oikeat vastaukset ovat lähes puolittunut ja 80 prosenttia.

Vuonna 2017 haimasyöpään menehtynyt Rosling oli globaalin terveyden lääkäri ja tutkija, joka piti TED-keskusteluja ja luentoja kaikkialla maailmassa. Rosling, tämän poika Ola Rosling ja miniä Anna Rosling Rönnlund perustivat vuonna 2005 Gapminder-säätiön taistelemaan tietämättömyyttä vastaan virallisista tilastoista tehtyjen visualisaatioiden avulla.

Kolmikon kirjoittama Faktojen maailma on Roslingin viimeinen yritys vaikuttaa maailmaan. Roslingin mukaan edes Nobel-palkitut, arvostetut tutkijat ja monikansallisten yhtiöiden johtajat eivät yleensä osaa vastata oikein kysymyksiin maailman tilasta. Päinvastoin, enemmistö heistä vastaa johdonmukaisesti huonommin kuin umpimähkään arvaava simpanssi vastaisi.

Kärsimme ylidramaattisesta maailmankuvasta, joka saa maailman näyttämään todellisuutta väkivaltaisemmalta, pelottavammalta ja toivottomammalta. Maailmassa kuitenkin tapahtuu koko ajan parannuksia, jotka ovat uutisoitaviksi liian hitaita, hajanaisia tai pieniä.

VASTUSTA LUONTAISIA AJATTELUMALLEJASI

Hans Roslingin mukaan harhainen kuva maailmasta on kymmenen perusvaistomme syytä. Kuiluvaisto jakaa maailman köyhiin ja rikkaisiin, vaikka todellisuudessa suurin osa ihmisistä on nykyisin keskituloisia.

Kielteisyysvaiston ansiosta paha kiehtoo enemmän kuin hyvä. Syyttelyvaisto taas on viehtymys etsiä selvä, yksinkertainen syy sille, että jotain pahaa on tapahtunut. Maailmankuvan vääristämisestä olisi helppo syyttää negatiivisiin uutisiin keskittyvää mediaa, mutta Roslingin mukaan toimittajat kärsivät samoista harhoista kuin muutkin.

Kohtalovaisto on käsitys, jonka mukaan myötäsyntyiset ominaisuudet määräävät kansojen, maiden, uskontojen tai kulttuurien kohtalot. Pelkovaisto tekee kriittisen ajattelun miltei mahdottomaksi ja hätävaisto saa tekemään kiireessä typeriä päätöksiä.

Kirja antaa työkaluja, joilla näitä ja neljää muuta vaistoa voi hillitä. Ihminen, jonka faktatiedot ovat kunnossa, pystyy Roslingin mukaan tekemään parempia päätöksiä, huomaa todelliset vaarat ja mahdollisuudet eikä stressaa vääristä asioista. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei työtä maailman parantamiseksi pidä jatkaa.

POLIITIKKOJEN PUHEET SYYNISSÄ

Suomessa faktoihin perustuvaa maailmankuvaa ja faktapohjaista julkista keskustelua puolustaa muun muassa Faktabaari. Vuonna 2014 perustettu, joukkoistamista käyttävä palvelu tarkistaa poliitikkojen esittämien väitteiden todenperäisyyttä vaalien alla.

Faktabaarin taustalla on Avoin yhteiskunta ry, ja sen esikuvat löytyvät Yhdysvalloista. Tarkistuspyynnön palveluun voi lähettää kuka tahansa.

Julkaistujen faktojen tarkistaminen on osa hyvää journalismia. Faktabaarin vastaavan toimittajan Petra Piitulainen-Ramsayn mukaan erilliselle faktantarkistuspalvelulle on kuitenkin tarvetta, sillä toimittajilla ei ole aina aikaa eikä resursseja tarkistaa kaikkea.

– En halua luoda vastakkainasettelua, vaan mielestäni toimimme median tukena. Maailmalla faktantarkistuspalveluja on esimerkiksi isojen mediatalojen kyljessä.

ODOTA ENNEN KUIN KLIKKAAT

Piitulainen-Ramsayn mukaan yhteiskunnallista keskustelua ei käydä enää pelkästään mediassa, vaan poliitikot kommunikoivat myös suoraan äänestäjiensä kanssa esimerkiksi blogiensa kautta. Oma lukunsa on järjestelmällinen vääristellyn tiedon tehtailu.

– En halua lietsoa paniikkia, mutta esimerkiksi samoja kuvia ja videoita kierrätetään ympäri Eurooppaa tietynlaisten toimijoiden keskuudessa. Olisi naiivia ajatella, että olemme täällä turvassa kaikelta, Piitulainen-Ramsay sanoo.

– Tässä ympäristössä on vaikea tietää miten toimia, jos ei halua olla väärän tiedon levittämisen välikappaleena.

Hälytyskellojen pitäisi soida varsinkin silloin, kun jokin väite vetoaa voimakkaasti tunteisiin tai tiettyä ihmistä syytetään väärinkäytöksistä.

– Ennen kuin sellaista lähtee jakamaan, pitäisi panna jäitä hattuun. Kannattaa aina välttää pikaistuksissa reagointia.

Jo etukäteen on hyvä arvioida, mitä pitää luotettavina lähteinä. Uutisen kohdalla on myös hyvä kiinnittää huomiota päivämääriin. Vaikka monet väitteistä voisi tarkistaa nopealla Google-haulla, vain harva tekee niin. Piitulainen-Ramsayn mukaan syy löytyy informaatiotulvasta.

– Sanomalehtiaikana asiat tarjoiltiin kompaktissa paketissa. Nyt ne tulevat montaa eri kanavaa pitkin irrallisina. Kun kaveri jakaa jonkun jutun, josta itse on samaa mieltä, sitä ei yleensä tule mieleen tarkistaa.

Joskus ihmisen mielipiteet ovat niin vakiintuneita, ettei väärien väitteiden oikomisella ole juuri merkitystä.

– Mutta se mihin voidaan vielä vaikuttaa, on tulevat äänestäjät ja heidän medialukutaitonsa.

Jenni Meronen
Kuva:Pixhill

Lisätietoa:

Faktabaari
Faktojen maailma
Gapminder